Luonnonperintösäätiölle tarjotaan yhä enemmän metsiä suojeltavaksi – tyypillinen myyjä on perikunta, myös pikakeräyksiä tehdään suojelun rahoittamiseksi

Lohjan Keuraanmäen reilun viiden hehtaarin suojelualueen lahjoitti Luonnonperintösäätiölle elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. Luontolahja on aarniomaista metsää. Kuva: Kari Salonen

Suojeltujen alueiden määrä kasvaa jatkuvasti lahjoitusten myötä. Kuva: Timo Filpus

Luonnonperintösäätiö osti viime vuonna 32 aluetta, kun edellisvuona se hankki 24. Ostoihin säätiö käytti 600 000 euroa enemmän kuin 2020.

"Rumba on ollut aikamoinen. Ei tässä ole ehtinyt lomia pitää", päivittelee säätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg.

Kalastaja, luonnonsuojelija Pentti Linkolan vuonna 1995 perustamalla Luonnonperintösäätiöllä on jo lähes 4 000 hehtaaria suojeltuja alueita.

Säätiön tavoitteena on suojella uhanalaista metsää. Alkuvaiheessa säätiö osti paljon soitakin, mutta nyt fokus on vanhoissa metsissä. Säätiö ostaa alueet ja takaa niille pysyvän rauhoituksen. Vanhoissa metsissä elää valtaosa uhanalaisista lajeista.

"Monet perinteiset lajimme, kuten paljon puhuttu hömötiainenkin, pärjäävät vain näissä pikkulaikuissa."

Koskemattomia tai lähes koskemattomia metsiä sijaitsee varsinkin Etelä- ja Väli-Suomessa pieninä saarekkeina.

"Nämä metsät olisi hyvä yrittää suojella joko meidän tai jollain muulla suojelujärjestelyllä", Forsberg sanoo.

Luonnonperintösäätiö tuo suojeluun markkinahintaisen vaihtoehdon. Kansalliseen luonnonsuojeluohjelmaan tai Natura-verkostoon sisältyvän alueen maanomistaja voi myydä käypään hintaan myös valtiolle tai rauhoittaa sen yksityisenä luonnonsuojelualueena korvausta vastaan. Alue voidaan rauhoittaa määräajaksikin.

Suojelualueiden korvauksille voi tulla lisää kysyntää, jos EU:n taksonomiapaketin vaatimukset suojelualan lisäämisestä toteutuvat.

Säätiölle tarjotaan yhä enemmän metsiä. Tyypillinen tarjoaja on perikunta.

"Isännällä on voinut olla metsä, jota hän on säästänyt, eikä perikuntakaan haluaisi sitä hakata. Meidän mallimme tarjoaa hyvän mahdollisuuden myydä metsä ja säilyttää se."

Uutena ilmiönä säätiölle ovat tulleet paikalliset hankkeet.

"Jostain päin tulee hätähuuto, että siellä aiotaan hakata tärkeä metsä. Omistaja olisi valmis suojeluun, kunhan saisi täyden korvauksen."

Hyvä esimerkki on Liperin Kotisalon metsä, jota myytiin viime keväänä tarjouskilpailun kautta. Vajaan 12 hehtaarin palsta koostui harjumaisesta metsästä, joka on ollut valtaosin hakkaamatta 1950-luvulta lähtien. Tilaan liittyi myös lampi.

Luonnonperintösäätiö voitti tarjouskilpailun käynnistämällä pikakeräyksen naapureiden aloitteesta.

Tuoreimpia projekteja on Luonnonperintösäätiön ja Kuusinkijoki kuntoon -yhdistyksen hanke Kuusamon Kuusingissa sijaitsevien rantametsien ja vesien suojelemiseksi. Säätiö ja yhdistys avaavat yhdessä reitin järvitaimenen vaellukselle.

Säätiö pyrkii löytämään varat ostoon, kun sopiva kohde tulee tarjolle. Ostoksista päättää säätiön hallitus.

"Varojen löytäminen ei ole ollut ongelma, sillä viime vuonna uusia lahjoittajia tuli puolet enemmän kuin edellisvuonna."

Lahjoittajia on Forsbergin mukaan laidasta laitaan: nuorista iäkkäisiin, yhdistyksistä yrityksiin. Osa lahjoituksista tulee testamentilla.

"Metsiä tulee myös suorina lahjoituksina. Vuonna 2020 tuli kaksi metsää, viime vuonna kahdeksan. Suurin lahjoitettu metsä on ollut yli sata hehtaaria."

Metsäpinta-alaa säätiö pyrkii kasvattamaan tuhannen hehtaarin vuosivauhtia. Ihan kaikkeen säätiönkään varat eivät silti riitä.

"Aina emme voi ostaa sellaisia metsiä kuin haluaisimme. Emme voi vaikuttaa yleiseen hintatasoon, joka on jossain noussut 20 prosenttia."

Koska ostettavat tilat ovat enimmäkseen hyväpuustoisia, ne ovat myös kalliita. Säätiö maksaa tiloista käyvän hinnan – joskus liikaakin, metsäkauppojen hintatilastoa pitävä Hannu Liljeroos arvioi.

"Yleensä ne ovat markkinahintoja, mutta joistakin kohteista säätiö maksaa tosi kovasti. Joskus mietin, että kun kyseessä on lahoinen mettä, että onko siitä oikeasti kilpailua."

Mutta Liljeroos iloitsee siitä, että huomattavia luontoarvoja omaavat metsät säilyvät.

"Välittäjät voisivat vinkata tällaisista kohteista säätiöille tai ely-keskuksille. Näin ei läheskään aina tapahdu", hän huomauttaa.

"Meidän mallimme tarjoaa hyvän mahdollisuuden myydä metsä ja säilyttää se. Monesti omistaja on valmis suojeluun, kunhan saisi täyden korvauksen." Pepe Forsberg