Metsänomistajat suhtautuvat riistatiheikköjen perustamiseen myönteisesti

Riistametsänhoidon periaatteiden toteuttaminen eri kohteilla on ennen muuta kiinni halusta, ei rahasta, sanoo Stora Enson Ilomantsin toimipisteen metsäasiantuntija Pertti Jeskanen. Kuva: Lari Lievonen

Riistametsänhoito herättää kiinnostusta metsänomistajissa. Mutta vain harva osaa oma-aloitteisesti pyytää puukauppasopimuksen ehtoihin mainintaa riistan huomioimisesta metsän käsittelyssä.

Kun asia otetaan puheeksi ja esimerkiksi riistatiheikön perustamista ehdotetaan hyvin perustellen, tuskin kukaan kieltäytyy, kertoo Stora Enson Ilomantsin toimipisteen metsäasiantuntija Pertti Jeskanen.

Jeskanen esittelee Ilomantsissa sijaitsevaa noin 10 hehtaarin laajuista harvennusleimikkokuviota, jonka pääpuulaji on mänty.

"Tämän kohteen metsänomistaja on metsästäjä, jolle riistanhoito on muutenkin tärkeä juttu. Hän esitti itse, että harvennuksen yhteydessä jätettäisiin tiheikköjä."

Jeskanen katselee metsikkökuviota ja metsäkoneenkuljettajan työn jälkeä. "Tuossa kallion kupeessa on esimerkiksi oikein sovelias kohta tiheikölle. Eläinten kulkureitit ohjautuvat luonnostaan tuollaisiin maastonkohtiin, eivät ne kipua mäkien päälle."

Jeskasen silmä on harjaantunut vuosikymmenten saatossa metsässä sekä metsäammattilaisena että eränkävijänä kuljettujen kilometrien ansiosta.

"Eniten minua ovat opettaneet eläinten kulkureiteistä näätien perässä hiihdetyt kilometrit."

Kaikilla leimikoilla riistatiheikköjä ei ole mahdollista perustaa, jos kasvupaikka on liian karu ja sopiva kasvillisuus puuttuu.

Tiheikkö on tyypillisesti 0,5–2 aarin laajuinen. Parhaimmillaan puulajivalikoima on vaihteleva sisältäen erikokoisia sekä havu- että lehtipuita.

"Tässä on esimerkiksi oiva tiheikkö, siinä on alikasvoskuusia, isompia kuusia, koivuja, haapoja ja leppiä, vain raidat puuttuvat sekä paksurunkoinen haapa, josta olisi voinut tehdä tekopökkelön", esittelee Jeskanen.

Hän painottaa, että tiheikköjen perustaminen ei verota metsän tuottoa, metsänomistajan tai puunostajan kukkaro ei kärsi.

"Metsässä on muutakin kuin puut. Riistametsänhoidon periaatteiden toteuttaminen eri kohteilla on ennen muuta kiinni halusta, ei rahasta."

Jeskanen arvioi, että isolla osalla metsäalan toimihenkilöistä sekä metsäkoneenkuljettajista on luontoharrastuneisuuden ansiosta riittävästi ammattitaitoa tunnistaa leimikoilla riistatiheiköiksi sopivat kohteet.

Myös tekopökkelöiden tekeminen hakkuun yhteydessä on matalan kynnyksen toimenpide luonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Mutta esimerkiksi metson soidinalueiden tunnistamista ja huomioimista varten metsän käsittelyssä tarvitaan runsaasti paikallistuntemusta.

"Niitäkin metsänomistajia löytyy, jotka kieltävät metsänraivauksen tai maanmuokkauksen lintujen pesimäajan takia. Kiellot huomioidaan ja työt aikataulutetaan niiden mukaisesti", kertoo Jeskanen.