Suojelukohteiden valintaan apua metsävaratiedoista

Uusien suojelukohteisen valinnassa voidaan käyttää apuna metsävaratietoja ja laskennallisia menetelmiä, toteaa Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa väitellyt Joona Lehtomäki.

Lehtomäen mukaan suojelualueverkoston laajentaminen on perustelluinta Etelä-Suomessa.

Suojelualueverkoston ongelmana on alueiden epätasainen jakautuminen. Ekologisesti monimuotoisemmassa Etelä-Suomessa suojelualueita on vähälajisempaa Pohjois-Suomea niukemmin.

Suojelualueita valittaessa voidaan ottaa huomioon laskennalliset analyysit, joiden taustalla on laajoja asiantuntija- ja sidosryhmäverkostoja. Toimiva suojelualueiden suunnittelu vaatii, että kaikki osalliset ovat mukana.

Aineiston saatavuus rajoittaa analyysejä. Lehtomäki painottaa, että aineistopolitiikan tulisi perustua avoimeen tietoon.

Lehtomäki toteaa väitöskirjassaan, että suojelukohteiden valinnassa käytettyjen aineistojen tulisi olla tarkkuudeltaan linjassa suojeluun liittyvien ekologisten prosessien kanssa.

Suojelukohteiden välissä olevien metsäalueiden määrä ja laatu ovat tärkeitä tekijöitä uusien kohteiden valinnassa. Jotta suojelualueverkosto olisi ekologisesti toimiva, on kytkösten oltava hyvät.

REETTA PILHJERTA

Lehtomäki väitteli viime

perjantaina aiheesta

Spatial conservation priorization for Finnish forest conservation

management (Spatiaalinen

suojelupriorisointi suomalaisessa metsien suojelussa).

Avaa artikkelin PDF