Lukijalta: Laskelma vääristi puun käytön tuottamaa fossiilisten päästöjen vähennystä

Kasvavaa metsää. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 12.4. Wallenberg-säätiöiden omistaman FAM:n teettämästä laskelmasta, jossa puun käytön esitetään vähentävän EU-maiden päästöjä 390 miljoonaa tonnia ja vuonna 2050 enemmänkin. FAM omistaa paitsi metsää myös 10 prosenttia Stora Ensosta.

Luvuista ei kannata liikaa innostua, koska kyseessä on tyypillinen yrityspuolen lobbaustarpeisiin tehty selvitys. Paperissa lasketaan pelkästään fossiilisia päästöjä ja unohdetaan puunkäytön vaikutukset metsien hiilinieluihin.

EU:n nykyinen ilmastotavoite on hiilineutraalisuustavoite, johon otettiin mukaan myös maankäyttösektori ja siten metsien hiilinielu. Tämä muutti metsätalouden toimintaympäristön totaalisesti, vaikka media ei sitä aikanaan juurikaan hoksannut. Metsän hiilivaraston muutoksesta tuli kokonaistavoitteen kannalta samanarvoinen fossiilisen päästön kanssa. Ja juuri tuota puolta FAM:n laskelma ei kata.

FAM:n laskelmassa 390 miljoonan tonnin päästövähennys tulee fossiilituotteiden korvausvaikutuksesta ja 80-prosenttisesti puun rakentamiskäytöstä. EU:n päästötavoitteen näkökulmasta korvaushyötyä syntyy vain, jos fossiiliset päästöt vähenevät enemmän kuin puun käyttö heikentää hiilinielua. Tähän puutuotteilla ei useinkaan päästä, kuten tutkijat ovat Suomessakin useissa tutkimuksissa todenneet.

Korvaushyödyt myös vähenevät koko ajan erityisesti energian tuotannossa. FAM:n laskelmissa kolmasosa korvaushyödystä tulee puutuotteiden energiakäytöstä tuotteen hävitysvaiheessa eli joskus sadan vuoden päästä, kun puutalo ehkä puretaan. Jää epäselväksi, millaista energiaa se silloin korvaa.

Selvää kuitenkin on, että nykyiset pitkäikäiset tuotteet eivät juurikaan tuo tätä kautta hyötyä esimerkiksi vuoden 2050 tilanteeseen. Puutuotteilla on roolinsa tulevaisuudessakin, mutta ilmastovaikutuksen parantamisen varaan tulevaisuuden menestystä ei kannata rakentaa. Kilpailevat tuotteet pienentävät ilmastokuormaansa koko ajan samalla, kun puutetuotteiden tilanne säilyy ennallaan. Esimerkiksi puurakentamisessa pitäisi pyrkiä puun käytön vähentämiseen per rakennuskuutio, kun nykyinen kehitys näyttää suosivan puuta paljon kuluttavia massiivirakenteita.

Kimmo Lahti-Nuuttila

Lohja