Orava menetti henkensä, kun hihnan päässä ollut koira nappasi sen kiinni. Kuva: Suvi Jylhänlehto
Telkkäperheen promenaadi ja oravan hautajaiset muistuttavat hihnan päässä kulkevan petoeläimen luonnollisista vieteistä
”Tuntuu ristiriitaiselta ulkoiluttaa hihnassa petoeläintä, joka ei mitään muuta niin mielellään tekisi kuin jahtaisi jäniksiä, myyriä ja linnunpoikasia.”
Telkkäpoikue käveli kohti vesistöä toissa viikolla Oulun Karjasillalla. Kuva: Suvi JylhänlehtoLuonnon vehreys ja kasvuvoima lumoavat aina alkukesästä. Ei tarvitse kuin astua ulos, niin aistit syttyvät väreistä, tuoksuista, äänistä, tuntemuksista ja näyistä.
Reilu viikko sitten sain hämmästyä kotikadulle astuessani, kun tien toista laitaa käyskenteli telkkäemo 11 poikasensa kanssa.
Lintukoirani haukkui vimmatusti ja kiskoi hihnan päässä, mutta onnistuin silti kuvaamaan promenaadista pienen videopätkän. Sen voi katsoa MT:n verkkosivuilla.
Kadulla on kohtuullisen vilkas auto- ja pyöräliikenne sekä paljon koiriaan ulkoiluttavia ihmisiä, mutta onneksi tämän poikueen katuvaellus päättyi hyvin.
Autot väistivät, eikä oma pystykorvanikaan onnistunut säikäyttämään lintuja haukullaan. Emo poikasineen pääsi kuin pääsikin turvallisesti kaupunkia halkovaan Plaanaojaan, joka laskee Oulujoen suistoon.
BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi kertoo minulle, ettei telkkäpoikueen tapaaminen kadulla ole mitenkään tavatonta. Yleensä ne eivät kuitenkaan pesi keskellä kaupunkia.
Lisäksi on harvinaista, että poikue on liikkeellä keskellä päivää. Yöaikaan vaaroja olisi vähemmän.
Suurin vaara on ihminen, joka epähuomiossa liiskaa poikaset tai säikäyttää emon. Lisäksi mitkä tahansa petoeläimet kissasta lumikkoon voivat napata poikasia.
Telkkäpoikue voi vaeltaa useita kilometrejä pesäpaikaltaan kohti ruokailuvesiä.
Miten ihmeessä vastakuoriutuneet poikaset jaksavat kävellä niin pitkän matkan, ihmettelen. Tuntuu uskomattomalta, että pienet untuvikot köpöttelevät emonsa perässä valtavan taipaleen elämänsä ensimmäisinä päivinä.
Miten ihmeessä vastakuoriutuneet poikaset jaksavat kävellä niin pitkän matkan, ihmettelen.
”Poikaset ovat yllättävän energisiä. Muna on ravintopommi”, Lehtiniemi kuvailee.
Verrattuna esimerkiksi tiaisiin, jotka eivät kuoriuduttuaan näe mitään, telkänpoikaset ovat hänen paljon valmiimpia maailmaan.
”Ihmisten on hyvä katsella ympärillensä. Linnut poikasineen tuottavat iloa, kun niitä näkee, mutta tärkeää on osata jättää ne rauhaan”, Lehtiniemi muistuttaa.
Tunnen suurta iloa luontoelämyksistä, joita aivan kotini lähiluonto tarjoaa. Samalla tuntuu ristiriitaiselta ulkoiluttaa hihnassa petoeläintä, joka ei mitään muuta niin mielellään tekisi kuin jahtaisi jäniksiä, myyriä ja linnunpoikasia.
Yhden oravan jouduimme jo hautaamaan, kun koira onnistui nappaamaan sen pihassamme kiinni. Haluan uskoa, että se oli jo ennestään sairastunut tai haavoittunut. Olisihan se muutoin päässyt karkuun.
Lepää rauhassa, orava. Pitkää elämää, telkänpoikaset.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
