Typpilaskeuma kuristaapuuston kasvua Euroopassa

Metsäntutkimuslaitoksen mukaan useiden puiden ravinnetalous on heikentynyt kahdenkymmenen viime vuoden aikana Euroopassa. Ravinteiden puute heikentää puiden kasvua ja kykyä sitoa ilmakehän hiilidioksidia.

Esimerkiksi männyn fosforipitoisuus on laskenut selvästi parinkymmenen vuoden aikana. Paheneva fosforipula alkaa pian rajoittaa kasvua monin paikoin Keski-Euroopassa.

Fosforipula on kytköksissä taivaalta satavaan typpeen. Kun typpeä on liikaa, fosfori ei riitä, mikä näkyy neulasten värivikoina ja latvusten harsuuntumisena. Puiden kunnon heikentyessä myös kasvu romahtaa.

Fosforin lisäksi neulasten rikki- ja kaliumpitoisuudet ovat monin paikoin laskeneet.

Ravinnetasapainon järkkymistä on havaittu männyn lisäksi pyökillä.

Keskieurooppalaiset kuuset voivat paremmin, sillä ne kasvavat vuoristoissa, jossa typpilaskeumat jäävät pienemmiksi.

Suomen tilanne on selvästi parempi. Taivaalta satavan typen määrä jää täällä murto-osaan keskieurooppalaisesta laskeumasta.

”Meillä typen puute rajoittaa edelleen kasvua kivennäismailla. Turvemailla taas on typpeä, joten siellä kasvua voi vauhdittaa fosforia ja kalia lisäämällä”, kertoo erikoistutkija Pasi Rautio.

Metsätalouden toimenpiteet voivat joko parantaa tai heikentää maaperän ravinnetilaa. Puunkorjuu vähentää ravinteita.

Koska ravinteita on sitoutunut etenkin oksiin, lehtiin ja neulasiin, niiden korjuun lisääntyessä metsikön ravinnetaloutta kannattaa seurata erityisen tarkasti etenkin köyhimmillä kasvupaikoilla.

Maan ravinnetilaa voi parantaa lehtipuiden suosimisella, lannoituksella, maanmuokkauksella ja kulotuksella.

Suurimmat typpilaskeumat koettelevat Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Enimmillään typpeä sataa taivaalta yli 60 kiloa hehtaarille vuodessa.

Suomessa laskeuma on huomattavasti pienempi. Etelä-Suomessa typpilaskeuma on 2–4 kiloa, ja pohjoisessa se jää vajaaseen kiloon hehtaarille.

”Pohjois-Suomessa lannoituksissa metsään levitetään kertaluonteisesti 120 kiloa typpeä hehtaarille metsän kiertoaikana, eli kerran reilussa 100 vuodessa. Keski-Euroopassa saman verran typpeä saattaa sataa taivaalta kahdessa vuodessa”, Rautio vertaa.

Monin paikoin Keski-Euroopan metsissä puusto ei enää käytä laskeutuvaa typpeä, vaan se valuu pohjaveteen. Suomessakin puiden lehvästön typpipitoisuudet ovat olleet nousussa. Toisaalta kokopuukorjuu lisää typen poistumaa.

Typpikuorman suuruus ei kerro koko totuutta. Pohjoiset havumetsät ovat keskieurooppalaisia metsiä herkempiä, mikä näkyy pintakasvillisuudessa. Jo muutaman kilon typpikuorma saattaa rehevöittää karuimpia kasvupaikkoja.

Turvemaat poikkeavat ravinnetaloudeltaan kivennäismaista. Soilla on pulaa fosforista, kalista, boorista, sinkistä ja kuparista. Suurimmalla osalla ojitetuista soista kasvua rajoittaa fosforipula. Fosforin lisäksi suometsät tarvitsevat kalia ja booria kasvun kiihdyttämiseen.

Myös käyttökelpoisen typen määrä vaihtelee turvemailla paljon. Siitä voi olla pulaa rämeillä.

Euroopan laajuinen tutkimushanke puiden lehtien ravinnepitoisuuksista toteutettiin vuosina 1992–2009. Se kuului YK:n Euroopan talouskomission alaiseen ICP Forests -ohjelmaan.

”Tutkimuksen tulokset on syytä huomioida suunniteltaessa puuperäisen bioenergian käytön lisäämistä. Etenkin neulasten ja lehtien mukana siirtyy paljon ekosysteemin kannalta tärkeitä ravinteita pois metsästä”, muistuttaa Rautio.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF