Koirat ja trofeet metsästysmuseossa näyttävästi esillä

RIIHIMÄKI (MT)

Ensi kertaa metsästysmuseossa käyvä yllättyy, kuinka paljon siellä on nähtävää ja koettavaa.

Jahdin lumo -näyttely esittelee nykypäivän hirvenmetsästystä. Karjalan karhukoiralla on tutka ja kamera kaulapannassa.

Videoscreeniltä voi seurata, miten hirvenkaato tapahtuu suolistuksineen ja paloitteluineen.

”Haluamme esitellä metsästyksen todellisuuden. Kukaan ei ole pyörtynyt videosta”, museopalvelupäällikkö Ilja Koivisto sanoo.

Läheisessä huoneessa voi kuunnella kertomuksia ja mielipiteitä metsästyksestä, sekä puolesta että vastaan.

Koivisto sanoo museon yhden tehtävän olevan oikean tiedon jakamisen perinteen keräämisen ja tallentamisen ohella. Opastetuilla kierroksilla puheeksi nousee usein salametsästys.

Suomalainen metsästysperinne avautuu vanhassa perusnäyttelyssä 1500-luvun turkiskaupasta lähtien. Turkiksilla maksettiin veroja sekä ostettiin suolaa, takotuotteita tai muuta tarpeellista.

Yhtä arvokkaita olivat kaksi näädän- tai ketun-, 12 kärpän- tai 80 oravannahkaa.

Maamme kuuluisin karhunkaataja on Virroilla asunut Martti Kitunen. Esillä on Kitusen karhupyssy, jolla hän ampui 193 karhua. Jokaisen karhun verta Kitunen kaatoi kotikuusensa juurelle. Museossa on nähtävillä tämä jykevä yli 300-vuotias kuusipölli.

Museosta löytyvät kaikki maassamme olevat riistanisäkkäät ja suuri osa linnuista.

1900-luvun alussa kartanoiden herramiesmetsästäjillä oli sorsastustynnyri.

Rakennusmestari Jaakko Ojanperän lahjoittama trofee- eli metsästysmuistokokoelma on saanut oman näyttelytilansa.

Ojanperä on asunut 68 maassa. Jokaisessa hän on metsästänyt yli 40 vuoden aikana. Kokoelmassa on yli 200 trofeeta lähes 90 eläinlajista ja alalajista. Eurooppalaiset, amerikkalaiset, aasialaiset ja afrikkalaiset trofeet ovat eri seinustoilla.

”Pohjoismaisissa museoissa ei ole vastaavaa. Ojanperän saavutus on kansainvälisten kokoelmien luokkaa. Ero on siinä, että hän on kerännyt kokoelman sitkeänä harrastajana ajan kanssa, ei millään safariretkillä”, Koivisto sanoo.

Ojanperä on onnistunut saalistamaan marcopolonlampaan, joka on maailman vaikeimmin metsästettävä suurriistalaji. Se elää 3 000 metrin korkeudessa Keski-Aasian vuoristossa.

Toinen harvinaisuus on todennäköisesti viimeinen Itä-Afrikassa laillisesti ammuttu suippohuulisarvikuono.

Kokoelman vanhimmat trofeet ovat koto-Suomesta vuonna 1960 ammutut teeri ja kanahaukka. Viimeisimpiin metsästysmuistoihin kuuluu viime vuonna Namibiasta ammuttu ruskohyeena.

Ojanperä on syntynyt vuonna 1939 Alastarolla. Rakennusmestariksi valmistuttuaan vuonna 1964 hän muutti Amerikkaan ja on sen jälkeen kiertänyt ympäri maailmaa.

Tänä vuonna museon yhtenä vaihtuvana näyttelyaiheena ovat koirat, joiden Koivisto uskoo tuoneen museoon tutustujia.

Suomen Kennelliiton 125-vuotisjuhlanäyttelyn nimi on Hyvää elämää koiran kanssa.

Ulkona museoon tulijoita tervehtivät Riihimäen kansalaisopiston kuvanveistoryhmän tekemät koiraveistokset.

Toukokuussa museossa kävi koululaisryhmiä. Museo sopii hyvin biologian ja maantiedon opetukseen. Kesäisin poikkeaa paljon lapsiperheitä. Talvella puolestaan yhdistykset retkeilevät.

Kävijämäärä on vaihdellut 14 000:sta 18 000:een, mutta tänä vuonna Koivisto uskoo päästävän isompaan kävijämäärään.

Ensi vuonna museossa avautuu uutena asenäyttely, jonka vuoksi turvajärjestelmiä tehostetaan. Niiden on täytettävä samat määräykset kuin aseliikkeiden. Myös ampumasimulaattori on rakenteilla.

SARI KESKITALO

Avaa artikkelin PDF