Lapin puista löytyi kosmista merkkiainetta – kertoo ulkoavaruuden ilmiöstä

Aurinko lähettää terveisiään maan ilmakehään. Kuva: Rami Marjamäki

Vuonna 1859 tapahtui suurin historiankirjoihin päätynyt aurinkomyrsky keskiajan jälkeen. Se näkyi auringonpilkkuina, lennätintoimistojen tulipaloina ja häiriöinä sähköverkoissa sekä revontulina matalillakin leveysasteilla.

Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Oulun yliopiston yhteistutkimuksessa löydettiin vuosirenkaista ensimmäistä kertaa merkki tämän aurinkomyrskyn jälkeisestä radiohiilipitoisuuden noususta. Aiemmin radiohiilijälkiä on paikannettu vain tätä rajummista aurinkomyrskyistä.

Kun auringosta purkautunut voimakas ionisoitunut hiukkaspilvi eli plasmavirtaus kohtaa Maan magneettikehän, syntyy magneettinen myrsky. Maan magneettikenttä ohjaa aurinkomyrskyjen hiukkaset maan ilmakehään pääosin arktisten alueiden kautta. Ilmiön näkyvin seuraus ovat revontulet.

Tarpeeksi suurienergiset hiukkaset voivat tuottaa yläilmakehässä ydinreaktioiden kautta myös hiilen radioaktiivista isotooppia eli radiohiiltä (14C). Radiohiili päätyy kuukausien ja vuosien kuluessa alailmakehään ja osaksi ilmakehän hiilidioksidia, ja yhteyttämisen kautta kasveihin. Yhteyttäminen säilöö hiilidioksidin sisältämää tietoa puun vuosirenkaisiin eli vuosilustoihin.

”Radiohiili on kuin kosminen merkkiaine, joka kertoo maan, aurinkokunnan ja ulkoavaruuden ilmiöistä”, kuvaa tiedotteessa tutkimusta vetänyt johtaja Markku Oinonen Helsingin yliopiston Ajoituslaboratoriosta.

Vuoden 1859 tapausta vastaava hiukkaspurkaus nykyaikana häiritsisi sähkö- ja mobiiliverkkoja ja aiheuttaisi suuria ongelmia satelliitti- ja navigaatiojärjestelmille. Siksi tarkentuva tieto auringon käyttäytymisestä hyödyttää yhteiskuntaa.

Tuore tutkimus avaa potentiaalisen uuden tavan tutkia vastaavan kokoluokan purkausten yleisyyttä, mikä voi auttaa paremmin varautumaan tulevaisuuden uhkiin.

Historiankirjoista tiedetään, että myös vuosina 1730 ja 1770 tapahtui merkittävät magneettiset myrskyt, joten seuraavat askelet otettaneen niiden jäljittämiseen, tutkijat arvioivat.