Talvihakkuun hukkapuusta syntyy kesällä klapirankoja

Hyppösen pystykauppa ei sujunut aivan oppikirjan mukaan. Joka puolella lojuu latvuksia ja rankoja, varovaisestikin arvioiden kymmeniä kuutiometrejä. Kuva: Kari Lindholm

Metsänomistaja Mikko Hyppönen ei raaski jättää hakkuissa lumen alle kadonnutta puuta metsään lahoamaan. "Se olisi typerää. Näistä tehdään polttopuuta", Hyppönen sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Eläköityneen metsäntutkijan Mikko Hyppösen 20 hehtaarin metsäpalstan talvihakkuu ei sujunut aivan oppikirjan mukaan.

Rovaniemen Narkauksessa sijaitsevalta palstalta jäi varovaisestikin arvioiden korjaamatta useita kymmeniä kuutiometrejä latvuksia ja ainespuuta. Syynä oli paksuluminen viime talvi, joka vaikeutti korjuuta.

Moton kouran läpi surahtaneille, nyt jo puolikuiville rangoille löytyy hyvää käyttöä nuukan metsätohtorin tulisijasta. Mätänemään ei hakkuutähteitä jätetä.

”Hukkapuuta on enimmillään 10–15 mottia hehtaarilla. Parhaat rangat, latvukset, leikot ja tyveykset tehdään polttopuuksi”, puunkorjuun jälkiä parsiva Hyppönen sanoo.

Maastossa lojuu runsaasti käsivarren vahvuisia koivu- ja havupuurankoja, vaikka korjuussa oli sovittu käytettäväksi 4,5 senttimetrin latvaläpimittaa.

”Talteen olisi pitänyt ottaa 2,5 metrin mittaiset rangat, joissa latvan läpimitta on 4,5 senttiä. Mutta eihän korjuu käytännössä niin tarkasti mene. Hakkuutähteiden osuus perinteisellä tavaralajimenetelmälläkin on noin 10 prosenttia”, Hyppönen selvittää.

Hyppösen apuna latvussavotalla on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, dosentti Risto Jalkanen. Rankkasade huuhtoo ahkerien metsämiesten selkähiet suoloiksi sammalikkoon.

Jalkanen sanoo olevansa huonoselkäinen. Hän on havainnut, että rankojen kanniskelu vahvistaa selän lihaksia.

Hyötyliikuntaa piisaa kesäksi, sillä polttopuusaanto paisuu myös lumen alle piiloon jääneistä kokonaisista pöllikasoista. Niitä miehet juontavat mönkijän metsäkärryyn tukkisaksilla, sankan sääskiarmadan saattelemana.

On tavallista, että puuta katoaa talvihakkuissa varsinkin, jos lunta on paljon.

”Siinä lumi tuprahteli, kun harvesterin kourasta luiskahtaneet pölkyt sukelsivat näkymättömiin. Jos ajomies ei tullut heti moton perässä, yksittäisiä tukkipuita ja pöllikasojakin jäi korjaamatta”, metsänsä hakkuita seurannut Hyppönen kertoo.

Pystykaupoissa hakkuun aikana hukkaan joutuneet ainespuut eivät kuitenkaan saa aiheuttaa metsänomistajalle taloudellista tappiota. Motomittauksessa rangat kulkevat moton kouran ja samalla myös mittalaitteen läpi. Näin metsänomistaja saa hinnan myös palstalle jäävästä puusta.

Koska hakkuissa häviävän ainespuun suuruusluokka on puun ostajan tiedossa, ja koska tehdas maksaa vain tehtaalle toimitetusta puusta, otettaneen hävikki huomioon jo puun pystyhinnoittelussa.

Hukkapuun maksumieheksi joutuukin viime kädessä metsänomistaja, joka saa kouraansa hävikillä vähennetyn puukauppatilin. Tästäkin syystä metsässä lojuvat puut kannattaa kerätä talteen.

Metsäntutkijat ovat harmissaan siitä, että metsiin jää hakkuiden jälkeen valtakunnan mittakaavassa valtava määrä käyttökelpoista puuta hylkytavaraksi. Heidän mielestään kysymys on kansantaloudellisesta hukkauksesta.

”Hukkapuusta saisi melko helposti lisää energiapuuta sitä tarvitseville.”