Puiden taudit leviävät pohjoiseen vauhdilla

ROVANIEMI

Puiden uudet kasvitaudit kiusaavat metsiä ja metsänomistajia myös Lapissa.

Tautien kirjo kasvoi tänä kesänä, kun lappilaisen metsämännyn riesaksi ilmestyi punavyökariste.

Lapissa taudin oireita havaittiin ensi kertaa vuonna 2006. Nyt tautia esiintyy yleisesti jo Rovaniemen korkeudella.

”Mikäli punavyökariste muuntautuu nykyistä pahemmaksi, se voi vaikeuttaa metsätalouden harjoittamista. Tauti on Eviran seurannassa metsää uhkaavana tulokaslajina”, Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) erikoistutkija, dosentti Risto Jalkanen Rovaniemeltä kertoo.

Kanadassa ja Amerikan Yhdysvalloissa punavyökariste tuhoaa varttunutta kontortamäntymetsää tappamalla puista kaikki neulaset.

”Suomessa tauti on toistaiseksi tyytynyt tuhoamaan vanhoja neulasvuosikertoja sulkeutuneissa nuorissa taimikoissa.”

Kuluneen kesän aikana Jalkanen havaitsi Lapille uuden kasvitaudin, lepänruosteen.

”Etelä-Suomessa tautia on esiintynyt runsaammin viime vuosina. Alpeilla kasvavissa leppämetsissä on esiintynyt pahojakin tuhoja. Tauti on levinnyt pohjoiseen melkoisella vauhdilla”, Jalkanen luonnehtii.

Lepänruoste ilmenee lepänlehtien alapinnalle keskikesästä alkaen muodostuvina keltaisina pesäkkeinä, jotka laajenevat ja aiheuttavat lopulta lehtien ennenaikaisen varisemisen. Tauti tarvitsee toiseksi isäntäkasvikseen lehtikuusen.

Harmaaleppä on lepänruosteelle selvästi tervaleppää alttiimpi.

Sienen kesäitiöpesäkkeitä on etelässä havaittu myös tervalepällä.

”Pudasjärveltä, Puolangalta ja Simosta on löytynyt ensi kertaa katajansurmaa”, Jalkanen kertoo.

Tauti tappaa katajan neulasia ja oksia maanpinnasta alkaen ja etenee kohti latvusta. Sairastuneen katajan erottaa helposti. Katajan kuolleiden neulasen koveralla pinnalla näkyy jonossa pieniä itiöpesäkkeitä. Lopulta kataja voi kuolla taudin takia.

Katajansurma on tunnettu Suomessa 1940-luvulta saakka, massiivinen leviäminen alkoi kesien lämmetessä 2000-luvulla.

Viime vuosien uusi tulokastauti pohjoisessa on myös lehtikuusenjuovakariste, jota on toistaiseksi löytynyt vain Lapin lehtikuusikoista.

”Kun lehtikuusen neulaset ovat hädin tuskin saavuttaneet normaalin kokonsa, niiden heleän vihreä väri katoaa nopeasti. Etäältä tarkasteltuna sairastuneet puut vaikuttavat punaruskeilta miltei läpi kesän.”

Tauti voi aiheuttaa tilapäisen neulaskadon ohella myös latvuksen pysyvän harsuuntumisen.

Vasta kymmenkunta vuotta suomalaisia koivikoita vaivannut koivunkierrelehtitauti käpertää koivujen lehdet ja aiheuttaa niihin laajoja kellertäviä laikkuja myös pohjoisessa.

Taudin aiheuttaa kirsikankierrelehtivirus. Oireilu alkaa yksittäisistä oksista tai latvuksen alaosasta ja nousee parissa vuodessa valtaosaan koivun latvusta.

”Tauti estää yhteyttämistä ja heikentää kasvua, lehdet kellastuvat jo kesällä. Jalostuksella lisätty kasvu menetetään taudin takia, sillä myös koivun sisäinen kasvuprosessi toimii heikommin”, Jalkanen toteaa.

Ensimmäiset oireet ilmenevät toukokuun lopulla, kun osa koivujen lehdistä on täysikasvuisia, ja uudet kasvaimet ovat kasvaneet muutaman senttimetrin. Oireilevat osat ovat elokuussa lähes keltaisia.

Mäntytaimikoiden vaikeana riesana etenkin Länsi-Lapissa on tervasroson aggressiiviseksi kehittynyt muoto. Sienitauti leviää metsiköihin nopeasti ja on tartunnan saaneelle puulle tappava.

Metsäntutkimuslaitos ottaa taudin entistä tarkempaan seurantaan ensi kesänä.

Kasvukauden lämpenemisen takia puiden kasvu on nopeutunut, jolloin niiden vastustuskyky eräitä kasvitauteja vastaan heikkenee ratkaisevasti.

”Kasvua kiihdyttää myös voimakkaasti lisääntynyt hiilidioksidin määrä ilmassa, joka osaltaan tuoreuttaa kangasmaat. Lisäystä on ollut 28 prosenttia viimeisten sadan vuoden jaksolla”, Jalkanen kertoo.

KARI LINDHOLM

Avaa artikkelin PDF