Suomi antoi metsäosaamista kehitysapuna ‒ nopeasti huomattiin, että suomalaista mallia ei voi sellaisenaan siirtää kehittyviin maihin
Kirjan loppupäätelmä on, että metsäkehitysapu tuotti takaiskuista huolimatta myönteisiä tuloksia enemmän, mitä julkisuudessa on kerrottu. Kaikki tulokset eivät vielä näy.”Älä anna nälkäiselle kalaa, anna onki”, kuuluu vanha fraasi.
Kun Suomi 1960-luvun puolivälissä aloitti kehitysaputyön, metsäosaaminen oli keskeisessä roolissa. Omat kokemukset rohkaisivat siihen. Olot Suomessa olivat olleet 1850-luvun puolivälissä kehitysmaita vastaavat. Sadassa vuodessa tilanne muuttui. Maan nostamisessa köyhyydestä saatiin kiittää pitkälti metsien talouskäyttöä.
Jälkikäteen arvioituna hieman naiivisti ajateltiin, että Suomen menestystarina olisi toiminut sellaisenaan kehitysmaihin siirrettynä. ”Epäonnistumisten syynä oli usein, että vastaanottajaan omaan historiaan ei perehdytty riittävästi”, Anna-Leena Simula kirjoittaa Suomen metsähistoriallisen seuran kustantamassa ”Suomalaiset maailman metsissä oppimassa ja opettamassa” -kirjassa.
Vietiin moottorisahoja. Ne rikkoontuivat jo terälaippoja kiinnitettäessä, kun ei tiedetty, että alumiiniin ei ruuveja voi kiristää kuin polkupyörään. Esimerkkejä epäonnista hankkeista on useita. Aina niistä ei voi syyttää avun vastaanottajaa. Toisinaan auttajien oman ideologian edistäminen, kapitalistisen tai sosialistisen, ajoi ohi itse asiasta. Huomattiin, että suomalaista kestävän metsäntalouden mallia ei voitu kehitysapuna monistaa. Parhaat tulokset saavutettiin, kun paikalliset tarpeet otettiin huomioon.
Kirjan loppupäätelmä on, että metsäkehitysapu tuotti takaiskuista huolimatta myönteisiä tuloksia enemmän, mitä julkisuudessa on kerrottu. Kaikki tulokset eivät vielä näy.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat






