Bisnes on kehittämisen edellytys

”Mistä syrjäinen seutu on syrjässä? Eikös itse kunkin maailman keskipiste ole siellä, missä itse asuu?”

Näin kysyttiin viime viikolla New Yorkissa. YK:n toiseksi suurin tapahtuma osallistujamäärällä mitaten on naisten asemaa käsittelevä toimikunta, Commission on the Status of Women, CSW. Maaliskuussa järjestettävässä tapahtumaan osallistuu paitsi ministereitä, parlamentaarikkoja, diplomaatteja ja virkamiehiä, myös valtava määrä tavallisia järjestöihmisiä eri puolilta maailmaa.

Tänä vuonna pääteemana oli maaseudun naiset ja tytöt, mikä näkyikin monen maan puheenvuoroissa ja järjestetyissä tapahtumissa.

Nuori nainen Malista, Afrikan länsiosasta, korosti puheenvuorossaan sitä, että kun omalta kylältä löytyy elinkeino, ei ole tarvetta lähteä kaupunkiin työn etsintään. Hän osallistui projektiin, jossa nuorille tarjottiin rahoitusta hyvälle liikeidealle. Lisäksi luvattiin muun muassa neuvontaa ja koulutusta yritystoimintaa varten. Aiemmin kampaajana toiminut nainen päätti perustaa kanalan. Nyt hän on menestyvä kananmunantuottaja ja pystyy tarjoamaan työtä muille.

Maataloudella ei olekaan tulevaisuutta missään päin maailmaa, ellei sillä tienaa elantoa. Taloudellisen menestymisen mahdollisuudet täytyy olla näköpiirissä.

Nuorten muutto kaupunkeihin ei ole mikään luonnonlaki, joka tapahtuu kaikkialla maailmassa väistämättä. Kaupunkiin muutto on usein yritys löytää työtä ja toimeentuloa. Kouluttautumisen jälkeen paluu kotiseudulle voi olla houkutteleva vaihtoehto, jos siellä on mahdollista saada toimeentulo.

Olen osallistunut vuosien ajan useisiin kansainvälisiin tapahtumiin, joissa maatalouden kehittäminen on ollut esillä. Pitkään kehitysmaiden naisten osalta on ollut joissain piireissä melkeinpä kiellettyä puhua taloudellisesta menestyksestä. Maatalous on haluttu nähdä pienimuotoisena puuhasteluna ja maaseudun naiset haavoittuvina olentoina. Naiset ovat olleet monille järjestöille objekti, toimenpiteiden kohde, jotka on ollut kiva tuoda tapahtumiin kansallispuvuissaan ihasteltavaksi.

Eivät naiset sitä halua! He ovat aktiivisia toimijoita, jotka päättävät itse, miten elämää saa parannettua. Kun varmistetaan naisten mahdollisuus omistaa maata, saada rahoitusta, kehittää maataloutta, saada koulutusta ja neuvontaa, ostaa siemeniä ja lannoitteita, päästä markkinoille, naiset kyllä tienaavat elantonsa.

Tärkeää on osallistaa naiset mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Nyt tästä näytti olevan sallittua puhua!

Maatalouden taloudellisen menestyksen mahdollistamiseksi kehitysyhteistyöhankkeissa on monia keinoja. Yksi tärkeä toimenpide on viljelijöiden, niin naisten kuin miesten, järjestäytyminen. Esimerkiksi osuuskuntien kautta on saavutettu suuruuden ekonomian etuja: isompia eriä myyntiin kerralla, yhteisostoja tuotantopanoksille ja niin edelleen. Varastokapasiteetin rakentaminen tuo mahdollisuuden päättää tuotteiden myynnin ajankohdasta.

Myös markkinainformaatio on tärkeä tekijä. Saako viljelijä tietoa vallitsevista hinnoista, vai onko pakko ottaa se hinta, minkä ostaja lyö pöytään? Esimerkiksi Sambiassa hallinto on jakanut matkapuhelimia maaseudulle, jolloin markkinainformaatiota ja sääennusteita on mahdollista saada suoraan viljelijöille.

Teknologia tuokin uusia mahdollisuuksia: tieto on entistä paremmin kaikkien saatavilla, jos vain on välineitä käytettävissä ja yhteydet olemassa.

Kaikessa kehittämisessä olisikin syytä huomioida tärkeimmät askeleet: määrittele kehittämistarpeet yhdessä paikallisten kanssa, ota huomioon paikallinen kulttuuri ja olosuhteet, suunnittele tehokkaat toimenpiteet, toteuta ne. Ja uskalla uudistaa!