Hruštšov tyrkytti maissin viljelyä Siperiaan ‒ pienen mittakaavan kokeilut ovat tarpeen ennen kaupallista tuotantoa
Maataloudessa on sekä pelto- että puutarhapuolella vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia, mutta uuden tuotantosuunnan aloittaminen kysyy rohkeutta. Pihallaan eksoottisia kasveja kokeilevat tekevät tärkeätä pioneerityötä.
Hirssi kasvoi hyvin, lyhteet olivat kauniita nuokkuvine röyhyineen, mutta asiakaspalaute oli tyly. Linnut eivät käyneet lyhteissä ja vasta keväällä jokunen pikkuvarpunen uskaltautui tutkimaan uutta ruokalähdettä. Kuva: Carolina Husu6.6.202208:51
Pihassamme kasvaa kolmisenkymmentä aprikoosin tainta, ulkona ja aivan suojaamattomina. Hullunahan aprikoosin viljelijää voisi pitää, ja sen on usein kuullut myös Tuomas Haltia, jolta sain enimmät taimet.
Välittömänä toiveena ei olekaan suuri sato, vaan kysymys on kokeilusta, jolla etsitään sellaisia aprikoosikantoja, jotka menestyvät ilmastossamme. Luultavasti suuri osa taimista kuolee ensi talvena, mutta kokeilua jatketaan niillä, jotka selviävät. Nykyisilläkin lajikkeilla viljely onnistuu tunnelissa, mutta satovarmoja avomaalla menestyviä lajikkeita ei vielä ole.
Kasvatimme jo vuosia sitten kaupan aprikooseista otetuista siemenistä muutaman puun, jotka menestyivät hyvin lämmittämättömässä muovihuoneessa. Satoakin saatiin, mutta ongelmaksi tulivat sekä varhainen kukinta että kilpikirvat, joiden torjuntaan emme kasvihuoneessa halunneet myrkkyjä käyttää.
Vuonna 2001 kokeilimme hirssiä. Emme kasvattaneet sitä ihmisravinnoksi, vaan tehdäksemme niistä lyhteitä. Hirssi kasvoi hyvin, lyhteet olivat kauniita nuokkuvine röyhyineen, mutta asiakaspalaute oli tyly: linnut eivät käyneet lyhteissä ja vasta keväällä jokunen pikkuvarpunen uskaltautui tutkimaan uutta ruokalähdettä.
Linnut ovat – niin kuin ihmisetkin – asiakkaina ennakkoluuloisia ja uuden tuotteen markkinointiin pitäisi varata aikaa.
Saimme hirssin siemenet Satafoodilta, joka etsii uusia tuotantolinjoja maatalouden käyttöön. Hirssin ongelmana on sen lämmöntarve: kylmässä maassa siemenet eivät idä, eikä se siedä halloja kasvukaudella. Kesäkuussakin kylvettynä se ehtii tuottaa satoa, ja voi olla, että pian hirssi kuuluu normaaliin kasvivalikoimaan myös Suomessa.
Maataloudessa on sekä pelto- että puutarhapuolella vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia, mutta uuden tuotantosuunnan aloittaminen kysyy rohkeutta. Pihallaan eksoottisia kasveja kokeilevat tekevät tärkeätä pioneerityötä, mutta siitä saadaan täysi hyöty vasta sitten, kun tuloksista kerrotaan toisillekin.
Pienimittakaavainen kokeilu on tarpeen ennen kuin siirrytään kaupalliseen tuotantoon. Tässäkin suhteessa varoittavia esimerkkejä tarjoaa itäinen naapurimme: Amerikan mallin innoittamana Nikita Hruštšov tyrkytti maissin viljelyä Siperiaan, vaikka niihin oloihin sopivia lajikkeita ei ollut kehitetty.
Osasyy oli silloisessa Neuvostoliitossa vallinnut väärä käsitys perinnöllisyystieteestä, jota ajoi vahvassa asemassa ollut Trofim Lysenko. Mielipiteet eivät uudistuksissa riitä, pitää olla vahvaa kokeisiin perustuvaa tieteellistä näkemystä.
Onhan viljelykasvivalikoima monipuolistunut viime vuosikymmeninä: maissin ja auringonkukan viljely onnistuu hyvin, historian roskakorista on viljelyyn palautettu tattari, härkäpapu, pellava ja hamppu; hirssiä, spelttiä ja kvinoaa viljellään peltomittakaavassakin.
Puutarhapuolella herukoiden, mansikan, omenan, päärynän ja luumun viljely on jo monen elinkeino. Uusina viljelykasveina ovat yleisessä käytössä viinirypäle, tyrni ja pensasmustikka. Kirsikkaluumuakin kasvaa monessa puutarhassa.
Maultaan sitruunan ja omenan väliltä olevalla ruusukvittenillä olisi paljon mahdollisia käyttötapoja, mutta laajan kaupallisen viljelyn esteenä on vielä satovarman suurihedelmäisen lajikkeen puute.
Kirjoittaja on luontokirjailija Savitaipaleelta.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
