Hyvää hevosesta

Kolumni

JASKAN PADASTA

Keittiömestari Jaakko Nuutila

on MTK:n ruoka-

kulttuuriasiamies.

len tällä palstallani käsitellyt erilaisia hyvinkin arkisia, mutta laadukkaita kotimaisia raaka-aineita, jotka ovat päässet unohtumaan tässä kiireisessä puolivalmiste- ja valmisruokamaailmassa. Kirjoitan tämän artikkelin suurena eläinten ystävänä, mutta myös keittiömestarina. Nyt käsittelen hippofagiaa eli hevosenlihan syöntiä.

Kaikki kulttuurit eivät hyväksy hevosenlihan syöntiä. Hevonen on ihmisen ystävä, työkone ja rakas harrastus. Monissa maissa hevosenliha on arvostettua herkkua. Olisiko mahdollista lisätä hevosenlihan syöntiä täällä Suomessa?

Suomessa ei hevosia kasvateta lihantuotantoon. Maassamme on noin 70 000 hevosta, jotka loukkaannuttuaan tai vanhennuttuaan lopetetaan. Kuollut hevonen on hävitettävä, kuten muutkin ei ravinnoksi päätyvät eläimet.

Maassamme hyvän kotimaisen naudanlihan tuotanto ei riitä kattamaan kysyntää. Voisiko hevosenlihaa ottaa osittain korvaamaan tätä kysynnän ja tarjonnan vajetta?

Hevosen liha on erittäin maukasta, vähärasvaista ja vähäkolesterolista ja se sisältää paljon hyvälaatuista proteiinia ja rautaa. Liha on monikäyttöistä ja sitähän on totuttu jo syömään metvurstina ja harvemmin tarjolla olevana savupaistina. Maassamme toimii muutama hevosenlihan jalostusyritys, mutta pienen kysynnän vuoksi toiminta ei ole juurikaan laajentunut.

Hevosenlihan kulutus on maassamme vaihdellut vuosittain 100 g:n ja 200 g:n välillä asukasta kohden. Osa lihasta on käytetty esimerkiksi makkaran valmistukseen.

Suurin osa hevosenlihasta on ollut kuitenkin tuontilihaa. Miksi? Miten käy meidän omien hevostemme niiden siirryttyä kohti taivaan laitumia?

Kotieläinten monipuolisempi käyttö ja arvostus ruuan raaka-aineena ovat kasvamaan päin. Merkittävää on saada markkinoille raaka-aine sen parhaassa ja näin ollen myös tunnistettavassa muodossa. Näin kuluttajamme makuaistia ja laatutietoisuutta saadaan kehitettyä, ja tästä hyötyy koko elintarvikeketju. Hevosenlihan käyttö ruokaraaka-aineena on esimerkillinen lisätä tuoda eläimen ja raaka-aineen arvostusta.

Meillä kotona lapset ovat hyvinkin tietoisia raaka-aineiden alkuperästä ja ovat jo kehittyneet vaativiksi, jopa erikoisuuksia hakeviksi kuluttajiksi. Raaka-aineen alkuperän tunteminen ja sen tunnistettavuus maun perusteella lisäävät ruoan tuomaa nautintoa ja myös raaka-aineen sekä koko tuotantoketjun arvostusta.

Miten tämä kunnioitettava eläin, hevonen voisi päivänsä paremmin päättää kuin hyvin valmistettuna, hyvässä seurassa nautittuna ja laatuviinillä alas huuhdeltuna!

Jaakko Nuutila

jaakko.nuutila@mtk.fi