Kauhakaupalla rakkautta

Mielipide

16.11.201115:00

Kolumni

Mia Palokallio

Mmmmm, mikä tuoksu! Oih, mikä ilo silmälle! Aaaah, mikä nautinto!

Miten herkullista, kaunista ja hyvää voikaan rakkaudella valmistettu ruoka olla!

Kulhot kiertävät ympäri pöytää ja vajuvat samaan tahtiin, kun tarinat pöydän ympärillä etenevät. Nuoriso kertoo unelmistaan ja suunnitelmistaan, vanhemmat huolistaan, krempoistaan ja ehkä haaveistaankin. Joku heittää hassunkurisen jutun ja nauretaan vedet silmissä. Sitten taas hiljennytään hetkeksi ruuan ääreen.

Jutut juoksevat kirjoista elokuviin ja musiikista politiikkaan. Välillä joku tuohtuu ja korottaa ääntään. Silti tähän pöytään eivät kuulu vihapuheet eivätkä ruokariidat. Rakkaudella ja lämmöllä valmistetun aterian äärelle ne eivät mitenkään sovi.

Enkä oikein ymmärrä mihin ne ylipäätään sopisivat.

Tänä syksynä korviin ovat särähtäneet ruokaan liittyvät vihapuheet. Ihmisiä on lyöty päähän ravinnon ainesosilla. Syömisestä on tullut elämää suurempi asia, ruuasta rakkauden sijaan vihan väline. Aterimista aseita.

Mistähän tämäkin ilmiö kertoo? Onkohan se taas yksi ilmentymä minä-minä-kulttuurista? Ruokaa on meillä varmaankin liikaa.

Sadonkorjuu on takana ja laarit taas täynnä. Nyt on aika valmistaa ateria ja kutsua sen ääreen ystävät ja läheiset.

Eikä sen ruuan niin ihmeellistä tarvitse olla. Katetaan pöytä kukkuroilleen rakkautta ja nautitaan!