Pikkusummien takaisinperinnästä voi luopua ilman lisäbyrokratiaa
Tässä lehdessä (MT 1.3.) oli juttu, missä Mavin yksikönjohtaja Riitta Tevaniemi lausui seuraavaa.
”Komissio pitää kiinni siitä, että täydentäviä ehtoja koskevien tukien takaisinperinnät pitää hoitaa, myös alle sadan euron osalta. Jos pikkusummia ei haluta karhuta takaisin, hallinnon tulee vaatia viljelijää korjaamaan virheet, ja vuoden päästä joka viides tila tulee käydä tarkastamassa.”
”Se tarkoittaisi uuden valvontajärjestelmän luomista, mikä tuntuu turhalta, kun otetaan huomioon, että kyse on pienistä summista.”
Komissio ei yhdy Tevaniemen näkemykseen.
Tässä komission vastaus: ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta artiklan 97 (3) mukaan Suomi voi päättää olla soveltamatta hallinnollisia seuraamuksia (per tuensaaja per kalenterivuosi), mikäli langetettu rangaistus on enintään 100 euroa.
Mikäli tähän vaihtoehtoon turvaudutaan, on viranomaisten seuraavana vuonna varmistettava, että täydentävien ehtojen rikkomukset on korjattu.
Täytäntöönpanoasetuksen 809/2014 artiklan 68 (5) mukaan ” Jos jäsenvaltio päättää käyttää asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on 20 prosenttia kyseisistä tuensaajista käsittävään otokseen sovellettava toimia, jotka ovat tarpeen sen tarkistamiseksi, että tuensaajat ovat korjanneet tilanteen.”
On hyvä huomioida, että jokaisessa riskianalyysissa huomioidaan tuensaajan aikaisemmat rikkomukset. Jos niitä on, todennäköisyys tarkistuksen kohteeksi joutumiseen on tietenkin suurempi, vaikkakin täydentävien ehtojen tarkistusrajaehtojen mukainen. Myös rutiinitarkastuksilla on mahdollista todeta, että rikkeet on korjattu.
Tästä syystä emme voi yhtyä näkemykseen, että takaisinperinnästä vapauttaminen johtaisi ”uuden valvontajärjestelmän luomiseen”.
Nämä tarkastukset kun eivät eroa rutiinitarkastuksista.
Komission vastauksesta käy ilmi, että viljelijä, joka on rikkonut täydentäviä ehtoja niin lievästi, että sanktio jää alle satasen, on asetettava niin sanottuun riskiryhmään.
Koko tarkastusjärjestelmä perustuu riskianalyysiin, ja sovittu määrä tiloja on joka tapauksessa tarkastettava.
Kuten komissio toteaa, myös rutiinitarkastuksilla on mahdollista todeta, että rikkeet on korjattu.
Miksi jälleen kerran Maaseutuvirastossa yritetään tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkaista?
Töitähän tällä tyylillä saadaan järjestettyä lisää. Ja taas on perusteluja vaatia määrärahaa lisää.
Viime vuosien aikana Maaseutuvirasto on tottunut erittäin runsaisiin määrärahojen lisäyksiin. Rahoituskuri, lineaarinen leikkaus ja perustuen vähennys ovat sen sijaan luettavissa viljelijöiden tukipäätöksistä.
Olisi korkein aika päättävällä tasolla – eli Suomen eduskunnassa – viheltää peli poikki ja lopettaa tämä järjettömän kotimaisen byrokratian paisuttaminen.
Heikki Peltola
maanviljelijä
Lapua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
