Uusia elämän­ohjaajia valtuustoon

Taas valittiin kuntiin uusia elämänohjaajia. He päättävät mitä pitää tehdä tai jättää tekemättä. Minä olen aina äänestänyt, mutta en äänestä enää koskaan.

Nyt kun luki ja kuunteli ehdokkaiden mielipiteitä, ajatuksen olivat lupaavia ja lennokkaita.

Tuntuu, että kaikki tietää ja osaa. Se ei kuitenkaan ole aina totta.

Kaksisataa kansanedustajaa veivaa Suomea uusiksi kaikin voimin. Samoin käy kunnille, sillä eduskunnassa on liian vähän töitä, pitää tulla kuntiin muuttamaa maailmaa.

Jokainen hokee kuinka ”maailma muuttuu”, vaikka itse muuttavat sitä. Luonto muuttaa vain pienen osan. Ihminen, sinä itse olet syyllinen muuttumiseen.

Sama koskee koulutuksen tärkeyttä, mutta menepäs kysymään asiaasi ratkaisua. Silloin loppuu tieto ja taito.

Meidän tavallisten tallaajien elämästä voi määräillä. Luvata ummet lammet, miten meitä hoidetaan, mitä me saamme maksaa ja missä me asumme.

Siitä huolimatta minä olen onnellinen. Sain vielä uudet ammatit: edunvalvoja ja omaishoitaja. Molemmista on leikki kaukana ja molempiin tarvitaan myös päättäjien viisaita toimenpiteitä.

Isäni hoiti työnsä ja sairauksiensa lomassa neljäkymmentä vuotta kunnan ja yhteiskunnan asioita. Rakensi kuntaan vanhainkodin itseäänkin ajatellen, mutta ei saanut olla siellä kuin päiväkahvilla.

Me maksoimme hänelle hoitajan omaan kotiin. Meillä sisaruksilla oli yhteinen mieli­pide asiasta, koska olimme kaikki työelämässä ja lapset olivat pieniä.

Aika kultaa muistot, jotka pian häviävät ja hiljaa liikkuu tuuliviiri.

Siinä eivät edustajat ja kuntapäättäjät voi auttaa.