Lukijalta: Tuulivoiman etäisyydet ja pohjavesi vaativat korjausta alueidenkäyttölakiin

Tuulivoimaloita. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Alueidenkäyttölain uudistus on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä, ja ratkaisuilla on pitkäkestoisia vaikutuksia maaseudun elinympäristöön, maanomistajien oikeuksiin ja luonnonvaroihin.

Tuulivoimarakentamisen osalta keskustelu on keskittynyt pitkälti etäisyyksiin asutuksesta. Kiinteä vähimmäisetäisyys ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu tilanteessa, jossa voimaloiden koko kasvaa nopeasti. Yhdenmukainen metriin sidottu raja ei huomioi vaikutusten todellista mittakaavaa.

Perustellumpi ratkaisu olisi sitoa etäisyys voimalan kokonaiskorkeuteen. Vähimmäisetäisyyden tulisi olla vähintään kuusi kertaa voimalan korkeus. Tämä olisi selkeä, oikeudenmukainen ja ennakoitava malli sekä maanomistajille että hanketoimijoille.

Vielä merkittävämpi puute lainsäädännössä liittyy pohjaveteen. Suomessa pohjavesi on keskeinen luonnonvara, mutta tuulivoimarakentamisen vaikutuksia siihen ei ole arvioitu eikä sääntelyssä huomioitu riittävästi.

Rakentaminen voi vaikuttaa pohjaveden laatuun ja virtauksiin esimerkiksi kalliorakenteita rikkomalla ja valuma-alueita muuttamalla. Erityisen herkkiä ovat harjualueet sekä lähdepohjaiset järvet, joiden tila voi muuttua pysyvästi.

Lakiin tulisi lisätä velvoite arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutukset pohjavesiin ja lähdepohjaisiin vesistöihin sekä tarvittaessa rajoittaa rakentamista riskialueilla.

Kyse ei ole tuulivoiman vastustamisesta, vaan sen toteuttamisesta tavalla, joka on oikeudenmukainen ja kestää myös pitkän aikavälin tarkastelun.

Stefan Sundberg

Heinola/Pylkönmäki