Geenitekniikka on yhtiöiden rahastuskeino

Olipa hätkähdyttävä otsikko uuden luonnonvarakeskuksen pääjohtajan esittelyartikkelissa (MT 5.1.). Teksti antaa ymmärtää, että ei ole kysymyksessä vain jokin akateeminen pohdiskelu, vaan selvä tavoite keskittää voimavaroja geenitekniikkaan. Samaa autuutta myös MT julistaa seuraavan numeron (7.1.) pääkirjoituksessa.

Tähänastiset kokemukset jo vuosien ajalta kuitenkin osoittavat, että geenimuunteluun on syytä suhtautua entistäkin kriittisemmin. Nykyinen gm-tuotanto on palvellut ennen kaikkea Monsanton ja muutamien muiden vastaavien yhtiöitten taloudellisia etuja. Itse viljelijöille sekä kuluttajille hyöty on ollut olematon, jopa vahingollinen. Monsanto on käyttänyt USA:ssa kymmeniä miljoonia dollareita estääkseen kaikin keinoin gm-merkintöjen määräämisen tuoteselosteisiin pakollisiksi.

Monissa tutkimuksissa on jo nyt osoitettu geenimuuntelun aiheuttavan monia terveyshaittoja ihmisille ja tuotantoeläimille sekä vaurioita viljelysmaalle ja itse luonnolle. Tutkijat pelkäävät, että pahimmat seuraukset ovat vielä edessäpäin ja kaikkein pahimmat näkyvät vasta tulevien sukupolvien vaurioituneissa geeneissä. Siihen viittaavat selkeästi koe-eläimillä tehdyt kokeet. Haittojen määrä kasvaa koko ajan, mitä enemmän aikaa kuluu.

On totta, että ”asioista ei ole riittävästi tietoa tällä hetkellä”. Ei ole, koska avointa ja puolueetonta tutkimusta ei haluta tehdä eikä myöntää rahoitusta. Sitä paitsi näin valtavan laajaa ja syvälle ulottuvaa aihepiiriä kokeneetkaan tutkijat eivät noin vain pysty hetkessä selvittämään. Sekin tutkimustieto, mitä jo tähän mennessä on saatu, sivuutetaan kylmästi sanomalla: ”Ei ole virallisesti tutkittu.” Siitä huolimatta geenimuuntelua lanseerataan voimalla jokapäiväiseen käyttöön surutta ja ilman kontrollia ja turvatakeita.

Gm-tekniikka ei ole lisännyt satomääriä toivotulla tavalla. Roundupin käyttö liittyy oleellisesti sekä gm-viljelyyn että yleensä suorakylvötekniikkaan. Glyfosaattia on mainostettu suhteellisen vaarattomana, mutta ei pidetä enää. Se on osoittautumassa jopa erittäin haitalliseksi, ei vain terveydelle, mutta myös luonnolle.

Pitkään jatkuneessa yksipuolisessa tehoviljelyssä ruokamulta muuttuu vähitellen elottomaksi, kuolleeksi massaksi, jossa kasvit eivät enää siedä märkyyttä eikä kuivuutta ja satomäärät laskevat. Mullan ja kasvien hyvinvoinnille välttämätön pieneliö- ja mikrobitoiminta kuolee, ruokamullan kyky sitoa kosteutta, happea, ravinteita ja hiilidioksidia heikkenee ja superrikkaruohot ilmestyvät maisemiin. Myös ravinnepäästöt kasvavat. Lisäksi kasvitauti- tuhoeläin- ja rikkaruohomyrkkyjen käyttö lisääntyy, vaikka väitteiden mukaan niiden käytön pitäisi vähentyä.

Gm-tekniikan mahdollisuuksia perustellaan väestönlisäyksellä ja nälkäongelmalla.

Tähänastiset tulokset eivät vakuuta. Ollaan menossa latvasta puuhun kuviteltaessa, että gm:llä voitaisiin ratkaista globaalit ongelmat. Todelliset keinot niiden korjaamiseen ovat aivan muualla ja ne ovat hyvin tiedossa, jos niin halutaan. Lisäksi tutkijat löytävät koko ajan uusiakin, jopa mullistavia ratkaisumalleja, joiden rinnalla gm-tekniikka jää näillä näkymin pelkäksi kemianyhtiöitten rahastuskeinoksi kaikkine haittoineen.