Tekopesä Kurjennevalla

Tekopesäkeskustelu on näköjään saanut valtakunnalliset mittasuhteet.

En ollenkaan vastusta kalasääsken suojelua, tulkoon se heti sanottua, mutta näillä tekopesillä turvetuotantoon soveltuvien soiden välittömässä läheisyydessä pääasiallisena tarkoituksena on estää tuotannon aloitus tai lopettaa turveyrittäjän toiminta työmaallaan. Tekopesiä on muuallakin kuin Seinäjoen Kurjennevalla.

Virastot ja päättäjät ovat niin nykyvihreässä luonto- ja suouskossa, ettei yksityinen ihmisriepu-yrittäjä, lainhuudon omistaja, saa minkäänlaista ymmärrystä osakseen väärään luontouskoon tulleissa päättäjissä. Perinteisen maalaisjärjen mukaan, joka näyttää olevan katoamassa, kyseisen asumattoman tekopesän tapauksessa on varmasti olemassa kelvollinen siirtomahdollisuus, eli uuden pesäpuun perustaminen rauhalliseen, haitattomaan paikkaan.

Viitasammakko, suovenhokas, liito-orava, valkoselkätikka, susi, naakka, merimetso; nyt näköjään asumattomat tekopesätkin ja uusimpien määräyksien mukaan jopa rotatkin ajavat arvokkuudessaan työtätekevän ihmisrievun ohi. Pitäisi ymmärtää, mikä on oikeaa ja mikä väärää vihreyttä.

Arvokkaita luonnonvaroja, soitakin, joita meillä on miljoonia hehtaareja, pitää käyttää hyödyksi varsinkin silloin, kun niiden sijainti on käyttökohteeseen nähden edullinen.

Tämä on tärkeätä: pääosan väestöstä täytyy tehdä tuottavaa työtä, että loisetkin, joihin enemmistö päättävistä virkamiehistäkin kuuluu, saadaan elätettyä.

Myötätunnolla,