Maa on niin kaunis

Mielipide

13.12.201715:00

Kolumni

Mia Palokallio

Pitäisihän minun tietää ja osata olla varuillani. Silti ne tulevat yllättäen, tulvahtavat kosteina ja suolaisina silmäkulmaan.

Ei tarvita kuin tutun jouluvirren muutamat soinnit ja sanat, joita lauletaan vuodesta toiseen.

Maa on niin kaunis...

Kirkko on ääriään myöten täynnä, äänet kaikuvat komeasti kirkon holveissa.

Laulan muiden mukana tuttuja sanoja, vaikken ensimmäisten sanojen jälkeen enää oikeastaan mieti niiden merkitystä.

Sanat ikään kuin katoavat. Mieli kulkee omia polkujaan ja tunteet vievät mukanaan.

Mietin tätä kaunista, juuri sata vuotta täyttänyttä rakasta maata ja edesmennyttä isää, vuosien vierimistä.

Mielen täyttää haikeus ja kiitollisuus. Ja jokin, mille en oikein löydä sanoja. Hartaus. Hiljaisuus, vaikka koko kirkko soi.

Näinä päivinä joululaulut täyttävät kirkot eripuolilla maata. Niitä tulevat laulalaan myös monet sellaiset, joita muuten ei kirkossa istuminen kiinnosta.

Ei joululaulujen lumovoimaa ole vain ne sanat. Monissa niistä lauletaan sanoin, jotka ovat nykyihmiselle aika vieraita.

Joku niissä lauluissa koskettaa, saa sielun soimaan, saa tunteet liikkeelle.

Taivainen sointu säilyy vaan...

Ymmärrän, mitä muusikko Jukka Perko (s.36) tarkoittaa sanoessaan, että jotkut asiat ovat sanattomia. ”Kun ollaan ytimessä, ei ole enää sanoja.”

Sielusta sieluhun kaiku soi...

Kirkosta joulukuiseen iltaan astuessamme kaiku soi yhä mielen pohjalla.

Maa on niin kaunis.

Suloista joulun aikaa!