Ahdin valta

Isäntä katsoo peltoansa

synkin mielin tanhuaansa,

menetetty sato,

täydellinen kato.

Valtaisa on luonnon mahti,

vallan otti veden Ahti,

sarat kaikki alleen peitti,

epätoivon mieleen heitti.

Millainen on ensi vuosi

jos ei silloin Luoja suosi,

minne kylvät, mistä niität,

mielessänsä aprikoi.

Käsi raapii korvallistaan

pitkän syljen veteen viskaa,

huokaukseen nousee rinta,

kun ei laske veden pinta.