Paperin painajainen jatkuu Norjassa

Mielipide

23.8.201702:00

Kolumni

Hanna Lensu

Norjalaista metsänomistajaa ei näinä päivinä naurata. Maan suurin metsäteollisuusyhtiö Norske Skog, joka on tärkein kotimainen kuitupuun ostaja ja vieläpä metsänomistajien itse perustama, horjuu konkurssin partaalla.

Yhtiön velkataakka on ollut sietämättömän suuri jo vuosikausia, mutta omaisuuttaan myymällä se on jollain lailla nilkuttanut tähän asti. Tänään on määrä ratketa se, hyväksyvätkö rahoittajat yhtiön esittämät järjestelyt.

Norjalaisyhtiö ui hengenhädässä samoissa likavesissä, joista suomalaisten metsänomistajien osuuskunta Metsäliitto tytäryhtiöineen pääsi pelastautumaan kymmenen vuotta sitten. Metsäyhtiöt heittäytyivät 1990-luvulta lähtien hulvattomaan kansainvälisten yrityskauppojen huumaan, jossa kasvavat velkataakat eivät palkkajohtajia pelottaneet.

"Silloinhan ostettiin kaikki mikä liikkui. Meillä oli pitkiä listoja yrityksistä ja numeroita perässä. Kysyin, että kun on näitä miljardeja, niin ovatko nämä markkoja, dollareita vai euroja? Kukaan ei muistanut", kertoo Metsäliiton talousjohtajana toiminut Kari Haavisto Paperin painajainen -kirjassa. Kirja on historiikki osuuskunnan vaiheista.

Samassa bisneshumpassa olivat mukana norjalaiset, jos mahdollista niin vieläkin villimpinä kuin suomalaiset.

Norske Skog osti tehtaita Afrikkaa lukuun ottamatta kaikilta mantereilta, joista vain ostettavaa löytyi. Ensin norjalaiset metsänomistajat, jotka tuolloin olivat vielä merkittäviä omistajia yhtiössä, harasivat laajentumisstrategiaa ja riskien ottoa vastaan. Mitä hyötyä norjalaiselle puuntuottajalle olisi amerikkalaisista ja australialaisista paperitehtaista? Soraäänistä huolimatta yhtiö päästettiin lähtemään kasvu-uralle.

Norske Skog valitsi strategiakseen painopapereiden valmistuksen. Sen tehtaat suolsivat ja tuottavat edelleen sanoma- ja aikakauslehtipaperia sekä esimerkiksi puhelinluetteloihin käytettävää paperia. Jälkikäteen tarkasteltuna Norske Skogin valinnat eivät olisi voineet kai mennä paljon pahemmin pieleen. Samaan aikaan, kun yhtiö osti ja rakensi kalliiseen hintaan uusia tehtaita maailmalla, sen tuotteiden kysyntä päämarkkina-alueilla kääntyi lohduttomaan laskuun.

Metsäliiton ongelmat olivat hyvin samankaltaisia runsaat kymmenen vuotta sitten. Paperibisnes sakkasi eikä ulospääsyä meinannut löytyä. Uusi johto sai kuitenkin kurssin käännettyä.

Osuuskunta otti lusikan nöyrästi käteen ja palasi kotiin. Se ryhtyi sellun tekijäksi, sahaajaksi ja kartongin tuottajaksi. Pehmopaperit jäivät, muista paperitehtaista luovuttiin. Helppoa se ei ollut, kun suurin piirtein kaikki hulluina vuosina hankitut yksiköt piti myydä tai lakkauttaa aikana, jolloin ostajia ei jonottanut ovien takana.

Nyt Metsäliiton teollisuuden ja sen omistajien näkymät ovat tyystin erilaiset kuin norjalaisten kollegoiden. Metsäliiton Äänekosken jätti-investointi paistattelee Suomen taloustoivon symbolina. Norjassa metsänomistajajärjestöt vetoavat puunmyyjiin, jotta nämä edelleen toimittaisivat puuta Norskelle, ettei viimeinen oljenkorsi katkeaisi raaka-ainepulaan.