Bussiliikenteen alasajo maalla jatkuu

Varoitin viimeksi toukokuussa uudesta joukkoliikennelaista ja sen vaikutuksista maaseudun bussiliikenteelle. Saamissani viesteissä kerrotaan pahimpien uhkien toteutumisesta koulujen alettua.

Väkirikkaalla Uudellamaalla on lopetettu osa bussivuoroista. Harvemmin asutulla maaseudulla Itä- ja Pohjois-Suomessa tilanne on tätäkin kriittisempi.

Viime hallituskaudella me keskustan liikennevaliokuntalaiset vaadimme, että viranomaiset voivat niin sanotuilla yleisellä säännöllä sallia lipputukea myös markkinaehtoiselle liikenteelle. Ellei näin tehdä, vaadimme, että koko EU:n palvelusopimusasetus (PSA) ja siitä seuraava laki lykätään tulevaisuuteen. Näin ministeri Vehviläinen tekikin.

Seuraavan hallituksen liikenneministeri Kyllönen kuitenkin tulkitsi EU:n palvelusopimusasetusta paavillisemmin kuin olisi tarvinnut. Hän ja ministeriö linjasivat, että yleistä sääntöä ei sovelleta Suomessa, vaikka PSA olisi antanut oikeuden sen käyttöön.

Bussiyritykset eivät enää hakeneet tuetuista lipuista matkustuskorvausta, koska niillä tehdyistä matkoista olisi saanut aiempaa paljon pienemmät korvaukset.

Yleisellä säännöllä olisi voitu määrätä, että tuetut liput on kelpuutettava täydestä hinnasta myös markkinaehtoisessa liikenteessä.

Ruotsissa ei ole asetusvaadetta lainkaan ja siellä yleisesti sovelletaan yleistä sääntöä, joskin eri nimellä. Oliko kyseessä ideologia, joka esti tukemasta kotimaisia bussiyrittäjiä, vaikka samalla avattiin ovea ylikansallisille liikennöitsijöille?

Mikäli olisi täytetty vain EU:n vähimmäisvaatimukset, lipputulot olisivat säilyneet ennallaan ja bussiyritykset olisivat hakeneet päättyvät siirtymäajan sopimukset markkinaehtoiseksi reittilupaliikenteeksi. Maaseudun hiljaisemmatkin vuorot olisi pystytty ajamaan.

Yleisestä säännöstä määrätään valtioneuvoston asetuksella, mutta ministeri ei tehnyt esitystä. Koko bussijärjestelmä haluttiin viranomaisvetoiseksi, kuten monella kaupunkiseudulla on käynytkin.

Harvaan asuttujen seutujen viranomaisia ovat elyt. Niillä ei ole kuitenkaan rahaa ostaa liikennöintiä.

Bussikyydit loppuvat, kun loppuneiden vuorojen hoitaminen tehtiin mahdottomaksi lippukikkailulla. Esimerkiksi Uudenmaan elystä on sanottu, että he tarvitsisivat yleistä sääntöä, jotta liikenne ei loppuisi.

Nyt bussivuoroja ja jopa kokonaisia bussilinjoja lopetetaan kannattamattomina. Koululaiset eivät pääse enää kouluihin.

Joukkoliikenteen saatavuus on suuri kysymys erityisesti kouluun pääsemiseksi, koska koulunkäyntiin velvoitetaan oppivelvollisuudella. Toisaalta opiskeluun kannustetaan yhä voimallisemmin muun muassa nuorisotakuulla. Suurena huolena on, kuinka moni nuorista keskeyttää opintonsa sen takia, että heidän vanhemmillaan ei ole mahdollisuutta itse kuljettaa heitä opiskelemaan?

Hallitus nostaa myös auto- ja polttoaineveroja samaan aikaan. Kuinka moni perhe joutuu muuttamaan kaupunkeihin, jotta nuoret pystyvät opiskelemaan?

Onko tämä keskittäminen ollut jopa hallituksen päätöksen taustalla? Ajetaan ihmiset väkisin pois kotiseuduiltaan. Kun vanhemmat ihmiset eivät nyt pääse asioimaan kotoaan busseilla, on heidänkin pakko muuttaa kasvukeskuksiin.

Yksi mahdollisuus korjata asia olisi yhteiskunnan tukema palveluseteli, joka seuraa asiakasta. Näin bussivuoroja saataisiin takaisin. Muuten bussifirmojen ei kannata ajaa maaseudulla, kun ne ovat menettäneet leijonanosan tuottavista linjoista.

Mutta kaikkein parhaiten tilanne voitaisiin korjata siten, että yleinen sääntö mahdollistaa tuetut liput täydestä hinnasta kaikille bussifirmoille. Näin voidaan palvella myös maaseudun ihmisiä.