Hallituksen riidat vievät huomion kansalaisten murheista ‒ niistä puhuu vähän myös oppositio

Kun Euroopassa riehuu sota, olisi tietysti hyvä, että puolueet sietäisivät vielä hetken toisiaan.
Hallitus linjasi elokuun budjettiriihessä tukitoimista nouseviin sähkölaskuihin.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kummin päin asia mahtaa olla? Politiikka elää riidoista. Vai oliko niin, että julkisuus elää riidoista? Pohdinta on tullut mieleen seuratessani viime päivinä maan hallituksen loppusuoran taivalta.

Politiikka sisältää aina tietyn määrän vastakohtia ja erilaista kamppailua. Yhtä selvää on, että mikään hallitus ei pitkään pärjää, jos se keskittyy keskinäiseen nahisteluun. Huonompikin oppositio alkaa nimittäin silloin näyttää houkuttelevalta.

Puoluejohtajien osaamista on mitoittaa oikealla tavalla keskinäinen yhteistyökyky ja oman profiilin esilletuonti. Äänestäjien enemmistö näet kyllästyy nopeasti riitapukareihin ja odottaa ensisijaisesti ratkaisuja ja arkisia tuloksia päättäjiltä.

Marinin hallitus on ollut viime vuosikymmenten suosituin hallitus. Syksyn kahinat alkoivat jo näyttää pahoilta, mutta hallitus kokosi rivinsä yhdennellätoista hetkellä. Ratkaisuja avoinna olleisiin asioihin syntyi yllättävänkin nopeasti.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Useimmissa pakollisissa asioissa ratkaisut löytyivät; ensi vuoden budjettiesitys sai täydennystä ja useat tärkeät asiakokonaisuudet nytkähtivät sittenkin hallituksesta eduskuntaan.

Kun Euroopassa riehuu sota, olisi tietysti hyvä, että puolueet sietäisivät vielä hetken toisiaan ja maan asiat saisivat täyden huomion ennen sinänsä tarpeellista vaalikisan alkua.

Riitojen keskellä kovin vähän hallituksessa – ja oppositiossa – on puhuttu siitä, minkä itse luulen olevan kansalaisten suurin murhe: energiahinnat, elinkustannukset ja inflaatio. Siinä asioita, joihin ratkaisuja pitäisi hakea koko osaamisella.

Nämä seikat askarruttavat ihmisiä ja niiden ympärillä liikkuvat ihmisten arjen pulmat. Näissä asioissa kansalaiset sallisivat jopa pienet puolueiden kärhämät. Mutta kovin on hiljaista, kun elinkustannuksista puhutaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Hallitus linjasi elokuun budjettiriihessä tukitoimista nouseviin sähkölaskuihin. Epäilykseni on kuitenkin koko ajan ollut, ettei asia ole vielä ollenkaan satamassa.

Energian hintoja ei saada kuriin ilman eurooppalaisia toimia. Kun energiamarkkinat ovat pitkälti eurooppalaiset, sähkön hintaan ja markkinoihin on vaikutettava eurooppalaisin päätöksin. Sähkön ja maakaasun enimmäishinnat ovat pakollisia ratkaisuja, jotta ensi talvesta selvitään.

Energiayhtiöiden ylisuuria voittoja on verotettava, sillä yhtiöt keräävät nyt rahaa, eivät omasta vaan pitkälti Venäjän ansiosta. Näin syntyviä varantoja on perusteltua käyttää korkeista energiahinnoista kärsivien kotitalouksien, maataloustuottajien ja pienyritysten auttamiseen.

Jotain vaikeasti ymmärrettävää on siinä, että nousevan ruuan hinnan oloissa alkutuottajat laitetaan ahtaalle ja kuluttajat kärvistelevät ruokakaupan kassalla, mutta samaan aikaan Kesko ilmoittaa tekevänsä ennätystulosta. Eivät ole tältä osin ruokaketjussa punnukset kohdillaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Maatalouden kannalta harmillista oli, että maatalouden tukitoimet lykkääntyivät myöhempään lisäbudjettiin.

Politiikassa ajoitus on kaikki kaikessa. Päättäjillä katseen pitää nyt olla erityisen vahvasti tässä päivässä ja ensi talvessa. Tästä haasteesta on selvittävä, jotta työlistan muihin merkityksellisiin asioihin voitaisiin käydä käsiksi. Näitä haasteita riittää niin ilmastomuutoksen hillitsemisessä, sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä kuin velkaantumisen pysäyttämisessäkin.

Mitä jos ensimmäiseksi pysäytettäisiin elinkustannusten julma nousu – ja laitettaisiin tässä painetta eurooppalaiseen päätöksentekoon?

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).