Ravien valtiontuki pois - kuka voittaisi?
"Ravipelien tuotoista maksetaan pelaajille menevä osuus. Sitten valtion monopoli astuukin jo kuvaan."Hevosväen kyykytys jatkuu tviittauskampanjassa. Muutamien Helsingin herrojen tavoitteena on ajaa alas valtiontuet, joita raviradoille maksetaan hevospelikertymästä.
Sinänsä tavoite valtiontukien purkamisesta on hyväksyttävä ja monen mielestä varmasti myös suositeltava. Sen realistisuudesta voidaan sitten olla monta mieltä. Suomi toimii osana EU:n sisämarkkinoita, joissa on käytössä paitsi paljon erilaisia valtiontukia myös erilaista sääntelyä, josta aiheutuu elinkeinoille kustannuksia.
Yritetään nyt silti yksinkertaistaa kuten hevospelivarojen käytön arvostelijatkin tekevät. Käsitellään hevosalan rahapelituotoista saamaa tukea ikään kuin se olisi erillään muusta elinkeinopolitiikasta.
Pysytellään myös siinä heidän asetelmassaan, että raha, jonka valtio on yhdeltä sektorilta kerännyt ja jonka se sitten palauttaa osaksi takaisin samalle sektorille, pitäisi ajaa alas. Jostain syystä – jota minä en ymmärrä – tämä valtiontuki on nyt näiden arvostelijoiden mukaan erityisen haitallinen ja kilpailua vääristävä, ja siksi valtiontukien purkaminen pitää aloittaa nimen omaan siitä.
Mikko Kiesiläinen rinnasti tiistaina Twitterissä Kaustisen liikuntapalveluiden budjetin ja Kaustisen radan rahapelikertymästä saaman tuen.
Rinnastus ei ole järkevä.
Liikuntapalveluihin tulevat rahat ovat pääosin kuntalaisten verovaroista. Raviurheilu sen sijaan ei saa verovaroja. Hevosalan yrittäjät ja alalta toimeentulonsa palkkana saavat kylläkin tuottavat Kaustiselle(kin) verovaroja.
Rahan lähteet eivät siis ole yhtenevät. Ovatko jälkimmäiset näin ollen pois ensimmäiseltä? Eivät.
Joku voi toki ajatella, että hevospelien tuotto voitaisiin tulouttaa muiden rahapelivarojen tavoin liikuntaan, kulttuuriin tai muuhun vapaaehtoistoimintaan.
On kuitenkin ymmärrettävä, että ravien järjestäminen ei ole ihan halpa systeemi.
Ravipelien tuotoista maksetaan pelaajille menevä osuus, keskimäärin 75 prosentin luokkaa. Sitten valtion monopoli astuukin jo kuvaan.
Raviradat eivät siis saa nykyisellään pelikertymästä euroakaan toiminnan kuluihin. Vapaassa liiketaloudessa radat saisivat ensin osansa tuotoista maksaakseen palkinnot, tuomaritoiminnan ja eläinsuojelu- ja dopingvalvonnan ynnä muut tapahtuman järjestämiseen liittyvät välttämättömät menot.
Nyt myös nuo rahat kiertävät Veikkauksen ja maa- ja metsätalousministeriön kautta. Niistä osa palaa siksi raviradoille toiminta-avustuksena.
Lisäksi radat luonnollisesti hankkivat toimintansa pyörittämiseen markkinointisopimuksia, ja ratojen tiloja vuokrataan jossain määrin muuhun käyttöön.
Pitkäkestoisiin investointeihin kuten kaviouran ylläpitoon ja katsomoon radat hakevat rahoitusta eri lähteistä aivan kuten muutkin liikuntapaikkojen rakentajat. Näitä investointitukia rahoitetaan myös osaksi samaisista, valtion kautta kiertävistä hevospelituotoista. Mainitusta Kaustisen radan tuesta osa oli nimen omaan investointitukea kaviouran remonttiin.
Esimerkiksi jääkiekosta eroten pääsylipputulot on haluttu raveissa pitää hyvin matalina, jotta kynnys tulla seuraamaan raveja ei olisi korkea. Ainoa poikkeus on Suomen suurimpiin kesätapahtumiin kuuluvat Kuninkuusravit. Ne kiertävät paikkakunnalta toiselle, jotta niiden tuotoilla voidaan osaltaan rahoittaa ratojen pitkäkestoisia investointeja.
Olen seurannut MT:n toimittajana suomalaisen hevostalouden kannattavuuskriisiä useamman vuoden. En halua tällä pitkällä kirjoituksellani antaa kuvaa, etteikö tarvetta muutoksiin olisi.
Jo nyt merkittävä osa ravien järjestämisestä suomalaisilla maakuntaradoilla tapahtuu nimittäin talkoovoimin, mikä on itsessään yksi ongelma. Mistä löytää vapaaehtoisia, kun nykyinen talkooväki harmaantuu? Onko siis jatkossa ylipäätään mahdollista pitää yllä nykyistä raviratojen verkostoa ja ajaa nykyistä määrää raveja?
Viime lokakuussa Mikko Kiesiläinen vastasi MT:lle, että mikäli hevosalalle ei palautettaisi totopelikertymästä varoja, ravien järjestäminen ei kärsisi.
Tästä uskallan olla täysin eri mieltä. Jos hevospelikertymän tuloja ei palautettaisi ravien järjestämisen kuluihin, ravipäivät vähenisivät nopeasti ja tuntuvasti. Pelituotot romahtaisivat, kun riittävän laadukkaita pelikohteita ei olisi. Pelaajat siirtyisivät totoamaan kokonaan ulkomaan raveja.
Tanskan raviurheilu romahti muutama vuosi sitten pelimonopolin purkamiseen, vaikka sieltä oli sentään omien ravien vähentyessä mahdollisuus käydä kilpailemassa myös naapurimaissa.
Suomessa romahdus olisi yksin pitkien etäisyyksien vuoksi vielä pahempi. Valtion kassaan ei enää kertyisikään Veikkauksen kautta sitä 40 miljoonan euron pottia, joka nykyisellään voitaisiin haluta jakaa johonkin sinänsä tärkeään liikunta-, kulttuuri tai muuhun kohteeseen.
Oma ikävä seurauksensa olisi, että ravitoiminnan kuihtuminen vaikuttaisi suoraan kaikkeen hevosten kanssa harjoitettavaan harrastamiseen. Muun muassa eläinlääkäripalvelut sekä hevosten rehujen, heinien ja varusteiden tuotanto hiipuisivat. Sen jälkeen olisi vaikea harjoittaa kilpa- ja harrastusratsastustakaan, koska hevosenpidon kustannukset pomppaisivat nykyisistä moninkertaisiksi.
Jos rahapelimonopoli ja siihen liittyvä valtiontuki purettaisiin, siitä hyötyisivät vain ja ainoastaan ulkomaiset peliyhtiöt. On pakko kysyä: sitäkö tällä tviittikampanjalla tavoitellaan?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

