Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Minä haluan tarjota töitä leipurille

    Maija Ala-Siurua: Laatu vaatii yrityksiltä aikaa, rahaa, osaamista ja sinnikkyyttä.

    Elintarviketeollisuusliiton jäsenilleen tekemä kysely kertoo lihateollisuuden 
kannattavuuden painuneen pohjalukemiin. Meijeri- ja 
leipomoteollisuudella ei mene juuri sen paremmin.

    Kannattavuutta nakertavat kustannusten kallistuminen, 
Venäjän EU-ruokaboikotti, tuonnin kasvu ja kauppojen 
verissä päin käymä hinta­kilpailu asiakkaista.

    Ruokayritysten kivirekeä tekevät vielä raskaammaksi 
kuluttajien osto- ja ruokailutottumusten muuttuminen, 
joka heijastuu päivittäistavara­markkinoille. Ruoka ei mene 
kaupaksi entiseen malliin, 
koska ihmisillä ei ole rahaa 
eikä ruokaa heitetä roskiin 
entiseen tahtiin.

    Mikään näistä syistä ei 
liene kenellekään yllätys. Esimerkiksi ostoskäyttäytymisen muutos on globaali trendi, 
joka on ollut Euroopassa 
näkyvissä jonkin aikaa.

    Suurilla kotimaisilla ruoka ­ yrityksillä soisi menevän 
paremmin, koska ne ovat koko suomalaisen elintarvikeketjun menestyksen vetureita.

    Kannattavuuskyselystä 
selviää, millä keinoilla muita paremmin pärjäävät yritykset onnistuvat parantamaan 
kannattavuuttaan ja nostamaan myyntiään.

    Menestyksen hinta on 
rankat sopeuttamistoimet eli suomeksi tuotantolaitosten sulkeminen ja irtisanomiset. Lisäksi yritykset ovat kyenneet uudistamaan toimintaansa, satsanneet tuotekehitykseen 
ja investoineet tuotanto­laitteisiin.

    Kuluttaja siis käy yhä 
harvemmin kaupassa, mutta useiden tutkimusten mukaan 
kotimaisuus ja laatu ovat 
tärkeitä ruuan ostoperusteita 
heille, joilla on varaa tehdä päätöksiä muun kuin hinta­lapun mukaan.

    Laatu ei synny itsestään. Se vaatii yrityksiltä aikaa, rahaa, osaamista ja sinnikkyyttä.

    Jos yritys onnistuu näiden ominaisuuksien yhdistämi­sessä, kuluttaja on valmis 
maksamaan tuotteista.

    Kotimainen laatu ei saa olla sitä, että pakkauksessa herkullisilta näyttävät broilerinfileet paljastuvat kotona roippeiden 
piilopaikaksi tai juusto on mauton kumipallo.

    Leipomoidenkin soisi 
miettivän tosissaan, miten kauppojen paistopisteiden 
ulkomaiset pakastetaikinat selätetään.

    Suurin osa kuluttajista tekee 
ostokset iltapäivällä tai illansuussa, mutta tuoretta leipomo­leipää tuodaan kauppoihin 
aamulla. Ei ihme, että paistopisteiden tuoksu houkuttaa.

    Voisivatko leipomoiden työntekijät joustaa yötyöstä, jos se lisäisi kotimaisen tuotteen kysyntää? Sen voisi ajatella turvaavan myös työpaikkoja.

    Ihmisiä irtisanotaan kiihtyvällä tahdilla. Hallituksen 
taloustalkoot käyvät kansa­laisten kukkarolle.

    Elintarviketeollisuus on Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala, joka toistaiseksi työllistää 33 000 henkeä eli veronmaksajaa.

    Alan työllistävää vaikutusta yritykset tai niiden työntekijät eivät osaa kertoa kansalaisille niin, että se menisi tajuntaan.

    Voisivatko elintarvike­yritykset mennä sinne, missä ruokaa ostetaan eli kauppoihin keskustelemaan kuluttajien kanssa? Tai koulujen kotitalous- 
ja yhteiskuntaopintunneille juttelemaan oppilaille, jotka jonain päivänä itse päättävät ostoskorinsa sisällöstä?

    Minä haluan suosia suomalaisia elintarvikkeita. Haluan myös tietää, montako ihmistä ostamani ruoka työllistää.

    Eikö sitä voi kertoa painamalla tietoa ruokapakkaukseen?

    @MaijaAlaSiurua

  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.