Ihannemaailmassa

Millainen olisi ihanneyhteiskunta, täydellinen maailma? Millaisia rinnakkaisia ihannemaailmoja Suomessa olisi, jos viimeaikojen kärjekästä keskustelua tulkitaan?

Olisiko jonkun ihanneyhteiskunta sellainen, joka koostuu vain muuttovoittoalueista? Muuttotappiota kokevat seudut tyhjennetään nopeasti ja poistetaan kartalta. Mitäs eivät ole vetovoimaisia.

Jos sitten haluaa asua jossain muualla kuin muuttovoittomaailmassa, sen voi tehdä omalla kustannuksellaan. Eihän ylipäätään tarvita muuta maailmaa kuin voittajien maailma.

Ehkä ihanneyhteiskunta olisi sellainen, jossa on vain hyvätuloisia ihmisiä. Matalapalkka-alojen työt hoidetaan roboteilla. Jos joku haluaa välttämättä tehdä töitä heikosti palkatulla alalla, se on oma valinta. Jos sillä ei sitten tule toimeen, niin sen kun vaihtaa alaa!

Ihmiset ovat terveitä. Kukaan ei koskaan sairastu vakavasti, saatikka kärsi sosiaalisista ongelmista. Jos sattuu tarvitsemaan lääkäriä tai sairaanhoitajaa, sen kyllä voi maksaa itse, koska on varaa. Terveys on ennakoitavissa ja täysin hallinnassa.

Kaikki lapset ja nuoret ovat utopiassa koulumenestyjiä, jotka loistaisivat koulussa ja oppitunneilla. Oppimisvaikeuksia ei ole. Kokeista vedetään kymppejä, Wilma-merkinnät ovat pelkkää hymyä, ylioppilastodistuksissa koreilee kymmenen laudaturia. Jokainen myös tietää jo nuorena, mitä haluaa isona tehdä.

Täydellisessä maailmassa jokaisella on saatavillaan täydellinen markkinainformaatio. Kaupassa tiedät tuotteen valitessasi, että se on paitsi eettinen ja ekologinen, myös sosiaalisesti kestävä ja vieläpä edullinen. Alkuperällä ei ole väliä, koska markkinaohjaus on varmistanut sen, että kaikki tuotteet ovat hyviä ja tuo täydellinen informaatio varmistaa sen, että voit valita itseäsi eniten miellyttävän tuotteen.

Ihannemaailmassa energia ja tuotteet tulevat jotenkin, ehkä automaation avulla, kauppoihin ja ihmisten ulottuville. Valtion ei tarvitse vaivata itseään sillä, mistä energiaa saadaan tai onko ruokaturva kunnossa. Sehän hoituu markkinoilla. Kyllä markkinat tietää ja loput tuotetaan laboratoriossa. Ja kaikelle on laitettavissa yksiselitteinen hintalappu.

Ihmiset olisivat onnellisia. Pakkohan heidän olisi. Hehän voivat valita. Onneton on heikko, eikä heikkoja ihannemaailmassa ole. Heikot pudotkoon, ihan oma syynsähän se on.

Historiaa tai olemassa olevaa yhteiskuntarakennetta ei ihannemaailmassa tarvitse pohtia. Sehän on mennyttä maailmaa. Rohkeasti tulevaan vain, se on tehokasta ja järkevää. Ja modernia. Jos elinkeinorakenne johtuu jotenkin menneistä valinnoista, niin eikun investoimaan vaan. Sillähän se korjaantuu!

Vai olisiko ihanneyhteiskunta sellainen, jossa koko Suomen resursseja pystytään hyödyntämään järkevästi? Biotalous korvaa fossiilitalouden, jolloin Suomen pellot, metsät ja vesistöt ovat taloudellisen aktiviteetin lähde. Niitä voidaan hyödyntää ekologisesti, eettisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutus toimii.

Ymmärrettäisiin, että suomalaiset ja eri alueet tarvitsevat toisiaan ja täydentävät toisiaan. Heikommista pidetään huolta, mutta työn tekeminen ja yrittäminen on kannattavin vaihtoehto. Jos sairastuu, saa apua ajoissa.

Realismi on tylsää, utopiat kiinnostavia. Utopioita on tavoiteltu maailmanhistorian aikana useita kertoja, yleensä tuhoisin seurauksin. Toisaalta, noista ihanteista ja utopioista voidaan ottaa tavoitteita.

Tavoitetta kohti pitää pyrkiä, tehdä sellaisia valintoja, että niihin päästään. Ajelehtiminen vie kohti ”vääjämätöntä”. Tavoitteen asettamisella sekä sitä tukevalla strategialla ja operaatioilla voidaan saavuttaa jotain muuta, jotain oikeasti merkittävää. Sitä on politiikka.