Metsiensuojelussa luulo ei ole tiedon väärtti

Luontopaneelin suosituksen mukaan metsien tiukan suojelun 10 prosentin tavoitteeseen pitäisi edetä rauhoittamalla talousmetsät vanhimmasta päästä (MT 1.12.2021). Etelä-Suomessa tavoite saavutettaisiin suojelemalla kaikki yli 110-vuotiaat mäntyvaltaiset metsät, yli 100-vuotiaat kuusikot sekä yli 70-vuotiaat lehtipuuvaltaiset metsät.

Tiukkaan suojeluun joutuisi suuri osa yksityisten ja valtion metsien uudistuskypsästä uudistushakkuuta odottavasta jaksosta, joka on noin 10 prosenttia talousmetsien alasta. Tämä jakso sisältää valtaosan tällä alueella edellisen sadan vuoden aikana tuotetusta tukkipuusta ja metsätalouden tulosta.

Luontopaneeli ei ole selvittänyt, mitä suojelusuositus käytännössä merkitsisi metsätilojen taloudessa, sahateollisuuden puun saannissa, hiilitaseessa ja koko metsäsektorin toiminnassa. Ei voi kuvitella, että Suomen sahat pystyisivät hankkimaan suojelun vuoksi puuttuvan raaka-aineen jostakin muualta. Tukkia saataisiin riittävästi markkinoille vasta, kun varttuneiden kasvatusmetsien ikäluokka on tullut uudistuskypsäksi.

Seurauksena olisi sahaajien konkursseja ja toiminnan lopettamisia. Vaikka maanomistajille maksettaisiin suojelusta, ei heidänkään kannalta sahauksen loppuminen olisi viisasta.

Tiukkaan suojelluissa kuusikoissa hiilen sidonta vähenisi nopeasti ja lähes loppuisi muutamassa vuosikymmenessä. Hiilitaseeseen kielteisesti vaikuttaisi myös, että ajateltua talousmetsien kiertoajan jatkamista ei voisi toteuttaa. Päinvastoin tukkipuun kaupalliset hakkuut olisi pakko siirtää epätoivotusti nuorempiin metsiin. Samalla metsätuhojen riski kasvaisi myös niissä.

Käytännön kokemuksen mukaan jo 25 vuoden suojelu romahduttaa talousmetsäkuusikon hiilen sidonnan lisääntyvien myrskytuhojen ja niitä seuraavien kirjanpainajatuhojen vuoksi. Alaharvennuksin hoidettuja talousmetsiä ei ole tarkoitettu kestämään normaalin kiertoaikansa ylittävää kasvatusta.

Esitetyillä ikärajoilla suojelu vaikeuttaisi kohtuuttomasti koko metsäsektorin toimintaa ja romahduttaisi metsien hiilen sidontaa koskevat tavoitteet. Esityksen mukainen, vain vanhojen ikäluokkien suojelu on tarpeetonta tilanteessa, jossa talousmetsien lahopuun määrä kiihtyvästi lisääntyy myrsky- ja kirjanpainajatuhojen sekä ilmaston lämpenemisen vuoksi

Metsänomistajien omatoiminen suojelu ja metsälain 10 §:n kaikkialla huomioon otettavat pienkohteet ja säästöpuut lisäävät myös kaikkien metsäkuvioiden lahopuun määrää. Kaikilla suojelualueilla lahopuun määrä lisääntyy sekin kiihtyvästi.

Esimerkiksi 27 vuotta sitten noin 100 vuoden ikäisenä suojeluun jätetyn kuusivaltaisessa hoidetun talousmetsässä oli puuta noin 400 kuutiota hehtaari. Puuston hakkuukertymästä 90 prosenttia olisi ollut sahapuuta ja puuston hakkuuarvo nykyhinnoin noin 25 000 euroa hehtaari. Nyt on noin puolet puustosta kaatuneena tai kirjanpainajatuhon vuoksi pystyyn kuollutta.

Kyseisen metsän hiilipäästö on todennäköisesti sidontaa suurempi hyvin pitkän ajan. Uusi viljelymetsä olisi jo voimakkaasti hiiltä sitova nuori kasvatusmetsä ja sahatavara olisi erilaisissa rakenteissa kestävänä hiilen varastona jopa 100 vuotta tai enemmänkin.

Luontopaneelin suosituksen mukaisen suojelun kustannus kaikkiaan olisi todennäköisesti korkeampi kuin mainitut 6,8 miljardia euroa. Korvattava olisi myös järeää puuta käyttävien yritysten ja metsätaloudesta toimeentulonsa saavien toimijoiden menetykset sekä metsien puuttuva hiilensidonta. Vertailun vuoksi voi todeta, että Suomen maanpuolustukseen kuluvalle vuodelle on varattu noin 5 miljardia euroa.

Ukrainan sodan vuoksi on syntynyt tilanne, jossa koko EU:n ja erityisesti Suomen olisi hidastettava metsiensuojelun vauhtia ja otettava käyttöön uudistuvien luonnonvarojemme antamat mahdollisuudet täysimääräisesti. Arvopuuston tarkoituksellisen lahottamisen sijaan on lisättävä talousmetsien kasvua. Luonnon- ja ympäristönsuojelun lisäämiseen ja metsien monimuotoisuuden parantamiseen on talousmetsissä hyvät mahdollisuudet, jotka ovat heti käytössä.

Tiukan suojelun nostamiseen 10 prosentin tasolle metsätalousmaan alasta voidaan päästä Luontopaneelin esittämää paljon kevyemmin keinoin esimerkiksi hankkimalla metsää valtiolle ja suojelemalla kokonaisia metsätiloja.

Mukaan tulisi ottaa erityisesti nuorempia kasvuisia ja hiiltä sitovia ikäluokkia sekä myös huonokasvuiset metsämaat. Niillä on suuri merkitys esimerkiksi suo- ja kalliolajiston suojelussa. Parhaaseen tulokseen päästään vain yhteistyössä maanomistajien ja kokeneiden käytännön ammattilaisten kanssa.

eläkkeellä oleva metsänhoitaja

entinen vanhojen metsien suojelutyöryhmien jäsen

Arvopuuston tarkoituksellisen lahottamisen sijaan on lisättävä talousmetsien kasvua.