Onko junioriurheilu liian vakavaa?

Pekka Tuokkolan ja Miika Lahden mukaan jääkiekkoharrastus otetaan nykyisin usein liian vakavasti. He liputtavat monipuolisen harrastamisen puolesta.

”On harmi, jos juniorin pitää sitoutua yhteen lajiin liian varhaisessa vaiheessa. Monia talvilajeja harjoitellaan läpi kesän, kun nuori voisi pelata silloin esimerkiksi jalkapalloa. En usko, että SM-liigassa on montakaan pelaajaa, joka olisi pelannut elämänsä aikana pelkästään kiekkoa”, Pekka Tuokkola toteaa.

Mikkelin Juniori-Jukurien valmennuspäällikön Ville Suovalkaman mukaan systemaattinen jääkiekkovalmennus aloitetaan nykyisin yhä nuoremmalla iällä.

”Meillä on sellainen ajatus, ettei pelaaminen saisi olla liian totista liian varhaisessa vaiheessa. Tavoitteenamme on tehdä laadukasta juniorityötä. On kuitenkin vaikea määritellä ikää, jolloin homma pitäisi ottaa tosissaan. 15-vuotiaat pelaavat jo Suomen mestaruudesta, joten kyllä viimeistään silloin mennään aivan täysillä”, Suovalkama linjaa.

Juniori-Jukurit on järjestänyt lapsille suunnattuja Hippo-liigoja lähipaikkakunnilla. ”Tavoitteena on tarjota liikunnan iloa, onnistumisen elämyksiä sekä ensikosketus kiekkoharrastukseen. Ongelmana ovat olleet viime vuosina leudot talvet. Kun luonnonjäätä ei ole, homma on hyytynyt”, Suovalkama harmittelee.

Vain aniharva pelaaja saa jääkiekosta ammatin. Mutta vaikka pelaaminen jäisi pelkäksi harrastukseksi, niin sekin on hieno juttu. Urheilu-uran ohessa kannattaa opiskella, sillä aktiiviura loppuu usein jo kolmekymppisenä.

”Kilpailu pelipaikosta on todella kovaa. Voi tulla eteen tilanne, ettei mahdukaan enää joukkueeseen tai loukkaantuu. Silloin on hyvä olla muita suunnitelmia”, fysioterapeutiksi ammattikorkeakoulussa opiskeleva Miika Lahti sanoo.

”Nyt kuitenkin keskitytään pelaamiseen”, kokiksi valmistunut Tuokkola toteaa.