Vesijohto- ja viemäriverkosto ikääntyy kovaa vauhtia – korjaushaasteet huomataan vasta, kun putki posahtaa rikki

Suomessa on maailman runsaimmat ja korkealaatuisimmat vesivarat. Tutkimuksen mukaan Suomessa on EU-maista pienin riski hanaveden laatuongelmiin, kirjoittaa Sari Essayah.  

Mielipide|Politiikka ja talous

1.7.202410:40

Kolumni

Sari Essayah

Suomessa on maailman runsaimmat ja korkealaatuisimmat vesivarat ja pohjaveden osalta olemme täysin omavaraisia. Myös vesihuoltopalvelumme ovat turvallisia ja laadukkaita; tutkimuksen mukaan Suomessa on EU-maista pienin riski hanaveden laatuongelmiin.

Tästä haluamme pitää kiinni myös jatkossa yhteiskunnan, turvallisuustilanteen ja muun toimintaympäristön muuttuessa. Siksi hallitusohjelmassa linjattiin, että vesihuollon toiminta turvataan ja vesivarat pidetään kansallisissa käsissä, ja sen mukaisesti vesihuoltolain uudistus on nyt etenemässä.

Erinomaisten vesihuoltopalveluiden tason ylläpitoa näet haastaa ikääntyvä infrastruktuuri. Julkisuudessa on puhuttu paljon tiestön korjausvelasta, mutta vesi-infran kasvavat korjaushaasteet nousevat keskusteluun vasta, kun joku putki jossain posahtaa rikki.

Tätä tapahtuu yhä useammin, sillä suurin osa vesijohto- ja viemäriverkoista on rakennettu 1960–1980-luvuilla, ja suurimmissa kaupungeissa osa verkosta on jopa yli sata vuotta vanhaa. Saneeraustarve kasvaa ja kokonaisinvestointitarpeen on arvioitu lähes kaksinkertaistuvan tulevina vuosina nykyisestä vuosittaisesta 400 milj. eurosta.

Toinen kasvava huoli vesihuoltopalveluihin liittyy etenkin maaseudulla yleisten vesiosuuskuntien tulevaisuuteen. Väki vähenee ja ikääntyy; miten voimme varmistaa haja-asutusalueella vesihuollon, joka on usein ratkaisevassa asemassa myös maatalouselinkeinojen osalta.

Lakimuutosesityksellä myös toimeenpannaan Vesi on meidän -kansalaisaloitteeseen perustuva eduskunnan päätös. Ainut tähän mennessä eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty aloite koskee vesihuoltotoimintojen pysymistä julkisomisteisena eikä yksityiselle voitontavoittelulle haluta sijaa jatkossakaan yhteisiä juomavesiä koskevissa kysymyksissä.

Lakimuutosesitys edellyttääkin, että kunnat säilyttävät määräysvaltansa vesihuoltolaitoksiin ja omistuksensa vesihuolto-omaisuuteen. Kunnille säädettäisiin myös etuosto-oikeus nykyisin yksityisessä omistuksessa olevien vesihuoltolaitosten ja niiden omaisuuden mahdollisissa myyntitilanteissa. Osuuskuntamuotoinen vesihuoltotoiminta mahdollistetaan jatkossakin.

Kiinteistöjen liittyminen vesihuoltoverkostoon toiminta-alueilla on edellytys keskitetyn vesihuoltopalvelun toteutukselle ja ylläpidolle. Iso osa taajaman ulkopuolisista alueista on kuitenkin sellaisia, ettei niille ole tarpeen vahvistaa toiminta-aluetta, jolloin liittämisvelvollisuus ei lainkaan koske näitä alueita. Lisäksi kuivakäymäläkiinteistön ei jatkossakaan tarvitse liittyä jätevesiviemäriin. Ylipäätään vapautus liittämisvelvollisuudesta voidaan kunnan taholta myöntää, jos liittäminen muodostuisi kohtuuttomaksi kiinteistön omistajalle tai haltijalle.

Mitään ”kakkalaki kakkosta” tästä siis ei ole tulossa, vaan lakiuudistus tehdään tämän hallituksen toimesta järki kädessä.

Kolumnin kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja.