Viimeinen tilaisuus?

Nälkävuodet on meille historiaa. Monet tuskin tietävät aikanaan Suomessa tapahtuneista nälkäkuolemista, jotka johtuivat ruokapulasta. Voi olla, että historiaa on myös Euroopan maista saatava halpa ruoka. Tai sitä ei saada sieltä ollenkaan.

Mitä nyt olisi sitten tehtävä?

Leipäviljan varmuusvarastot on perustettava uudelleen. Se ei ole missään mielessä virheinvestointi. Ainahan ruokaa tarvitaan, jos ei meillä, niin jossain muualla. Ukrainassa on jo pommitettu ydinjätevarastoa. Jos säteily karkaa, niin tiedätte varmasti, mitä siitä seuraa. Turvallinen kotimainen leipävilja olisi kova sana.

Valtiovallan on kannustettava viljelijöitä varautumaan seuraavaan satokauteen. Maatiloilla olevat polttoainesäiliöt on heti täytettävä seuraavaa satokautta varten, samoin myös viljan kuivatukseen tarvittava polttoöljy. Viljelijöille on pystyttävä takaamaan leipäviljasta maksettava tonnihinta, jo ennen viljelykauden alkua. Luulisi tässä tilanteessa olevan mahdollista jopa hieman tinkiä hehtolitrapainoista ja sakoluvuista.

Turha näpertely jostain fosforikiloista voitaisiin unohtaa ja tuottaa tehokkaasti leipäviljaa niin, että sitä jäisi varastoon. Viljelijät tekisivät varmasti oman osuutensa, jos he tietäisivät jo lähtiessään, että tehdystä työstä saisi kohtuullisen korvauksen.

On myös muita elintarvikkeita, joita on helppo säilöä ja varastoida. Tallaisia ovat muun muassa purkitetut lihasäilykkeet. Roskakalaa ei ole olemassakaan, muun muassa särki on erinomainen säilyke. Eikä pidä unohtaa herneitä, perunoita ja kaikenlaisia juureksia.

Toivoisin, ettei ainakaan yhtään lihantuotantotilaa jouduttaisi lakkauttamaan kannatuksellisista syistä.