Metsäjänis ruokailee kauriiden talviruokintapaikalla. Kuva: Hannu Huttu
Ei mikään jänishousu
Urosrusakko on ”peltoaukeiden casanova”. Niiden ainoa tehtävä on lisätä sukua. Kuva: Toni Mikkola / CartinaJänistä pidetään arkana ja yksinkertaisena eläimenä. Riistaeläintieteilijä Veli-Matti Väänäsen mielestä ne ovat mainettaan itsevarmempia ja viisaampia.
Pakoon pötkivä pupujussi on tuttu näky meille kaikille.
”Kun jänis kohtaa uhan, se arvioi tilanteen ja pysyttelee riittävällä etäisyydellä. Jänis tietää tarkalleen, mikä on turvallista ja mikä ei. Se skannaa koko ajan ympärilleen”, Veli-Matti Väänänen sanoo.
Riistatieteilijän mukaan jänikset ovat arempia maaseudulla, jossa niitä metsästetään. Taajamissa pitkäkorva tottuu ihmiseen ja saattaa päästää hyvinkin lähelle.
”Kerran rusakko päästi koirani kymmenen metrin päähän, ennen kuin se lähti loikkimaan laiskanlaisesti pakoon hangella. Jänis tiesi, että painavampi koira uppoaa helpommin lumihankeen.”
Pitkäkorvien elämä on lyhyt ja ainaista taistelua vaaroja vastaan. Suomessa metsästetään noin 250 000 jäniseläintä vuodessa ja tieliikenteessä kuolee noin 100 000 pitkäkorvaa. Etenkin keväisin ja syksyisin tienvarsilla näkee auton alle jääneitä raatoja.
”Kun hormonit hyrräävät keväällä, niiden päät menevät sekaisin. Syksyllä liikkeellä on nuoria jäniksiä, jotka ovat holtittomia liikenteessä.”
Pupukantaa verottavat myös muun muassa ketut, kanahaukat ja ilvekset. Suurin uhka ovat kuitenkin erilaiset taudit, jotka saattavat romahduttaa kokonaisia populaatioita.
Jäniksen vastaus kuolleisuuteen on kova lisääntymispanostus. Rusakkoemo voi tehdä kolme pentuetta vuodessa, mutta luonto ottaa omansa.
Riistatietäjä arvioi, että kevään ja syksyn välillä syntyneestä kymmenestä poikasesta noin yksi selviää seuraavaan kevääseen.
Ajatus kaltoin kohdellusta eläimestä, jolla ei ole lainkaan ystäviä, saa tutkijan hymyilemään.
”Eihän luonnossa ole ystäviä. Toisaalta jäniksen ystävinä voi pitää lintua tai metsäkaurista, joka varoittaa jänistä ketusta. Jänis reagoi julkiseen informaatioon ja säilyy sen ansiosta paremmin hengissä”, Väänänen vastaa.
Jäniseläimiin liittyy useita uskomuksia. Saduissa ja lastenlauluissa jänis popsii porkkanaa.
”Olen nähnyt peurojen ruokintapaikoilla jänisten järsivän juuresta, mutta heinä, aiv-rehu ja vilja maistuvat niille paljon paremmin. Jos jänistä haluaa syöttää, sille kannattaa tarjota ohraa tai kuivaa heinää. Se on todella ronkeli heinän suhteen. Se ei saa olla pilaantunutta.”
Maaningalta Pohjois-Savosta kotoisin oleva Väänänen on kirjoittanut useita riista-aiheisia tietokirjoja ja on innokas jäniksenmetsästäjä.
”En tykkää ajokoirametsästyksestä. Ennemmin kävelen järvien rannoilla ja jäljitän jänistä metsästyskumppanin kanssa. Toinen ajaa jäniksen liikkeelle ja toinen jää passiin. Se on paljon haastavampaa ja antoisampaa.”
Metsästäminen tekee pelkästään hyvää jäniskannalle. Jos jänistä ei metsästettäisi, kannat kasvaisivat runsaiksi. Mutta sitten tulisivat taudit ja romauttaisivat ne kertalaakista.
Rusakko ja metsäjänis eivät ole täysin samaa pataa, kun niistä tehdään ruokaa.
”Metsäjäniksen liha selkeästi tummempaa. Se viittaisi siihen, että rusakolla on enemmän nopeita soluja. Molemmista saa ihan loistavaa ruokaa. Lopputulos riippuu tyystin kokista”, jänistietäjä toteaa.
JOUNI HIRN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
