Lukijalta: Metsänkasvatuksesta puhuttaessa termillä on väliä – jatkuva aukotus ei ole jatkuvaa kasvatusta

Vanhan, luonnontilaisesti ilmaiseksi syntyneen ja harsintahakkuilla käsitellyn puuston avohakkuu on rahallisesti edullista hetkellisesti. Avohakkuun saanto on kuitenkin kuin vanhan menetelmän päätehakkuu.

Usein avohakkuun väitetään harhaanjohtavasti kuuluvan jaksolliseen kasvatukseen. Vasta sen jälkeen avoalalla alkaa nykyinen jaksollinen kasvatustapa.

Avoala raivataan vanhan metsän alikasvoksista, maa muokataan ja kuusta tai mäntyä viljellään kuten kaalia pellolla. Siksi sitä kutsutaan puupellon perustamiseksi.

Sitten alkaa pitkä vuosikymmeniä kestävä puuhasteluvaihe ilman tuloja. Menetelmien vertailussa nämä kulut pitää laskea korkoa korolle jakson loppuvaiheeseen, mukaan lukien uusi avohakkuu. Menetelmään kuuluu vain tämä avohakkuu.

Jakson alaharvennusten tulojen täytyy olla aika suuria, jotta alkupuoliskon kulut korkoa korolle laskien tulevat katetuiksi. Tarvitaan lopuksi avohakkuu, joka on jakson päätehakkuu. Viime vuosisadan lopun puuston kasvun lisäys oli ilmaston muutoksen eli lämpenemisen ja lannoittavan vaikutuksen seurausta. Se vaihe on ohi.

Tälle avohakkuuseen päättyvälle, nykyisin vallitsevalle menetelmälle vaihtoehdoksi kehitettiin jo 1980-luvulla avohakkuuvapaa jatkuva kasvatus. Sen seuranta ja mittaus aloitetaan metsästä eikä avoalasta.

Etelä-Suomessa tukkipuiden harvennusta tehdään 15–20 vuoden välein. Joka kerralla saadaan hyvä tuotto, mutta metsä säilyy metsänä eli kelvollisena metsän eliöille ja kasveille sekä marjastukseen ja sienestykseen ja muuhun monikäyttöön.

Jatkuvan kasvatuksen metsä säilyttää jaksollisesta poiketen hiilen sidonnan eikä vaadi erillistä ennallistamista.

Menetelmien käytöstä on käyty pitkään kiistoja. Vuoden 2014 metsälain tulkinnan mukaan jatkuva kasvatus hyväksyttiin nimenä, mutta se muutettiin avohakkuun yhdeksi alalajiksi eli pienaukkohakkuuksi. Näin samalla nimellä kutsutaan vastakkaisia menetelmiä.

Selvyyden vuoksi äskettäin ilmestyneessä oppaassa alkuperäistä menetelmää alettiin kutsua aidoksi. Metsänomistajan kannattaa olla tarkkana, mitä ammattimiehet tarkoittavat puhuessaan jatkuvasta kasvatuksesta: aitoa metsää vai puupeltoa ja jatkuvaa aukotusta.

Erkki Lähde

metsänhoidon emeritusprofessori