Selkä halutaan kuntoon

Laitetaan selkä kuntoon oli paras. Tärkeä aihe! Hierojia on paljon, mutta saadakseen selkänsä kuntoon tarvitsee paljon paneutumista aiheeseen ja kiinnostusta ihmiseen kokonaisuutena. Yllättävät ”krempat” voivat aiheuttaa kipua selässä. Kuvassahan näkyvät hoitavat kädet! Aikaisemmin olen ajatellut, että ihan huuhaajuttuja, mutta en enää!

Selkä kuntoon oli siksi paras luku, koska nykyihmiset kärsivät paljon selkävaivoista. Paljon tehdään konttoreissa töitä eli niin sanottua tietotyötä, joka kuormittaa selkää paljon.

Pertti Määttänen, Korpilahti

Laitetaan selkä kuntoon oli erinomainen tarina kädentaitojen ja kansanperinteen taitajasta. Tällaisista ammattilaisista kun tietäisi silloin, kun on tarve. Myös Olgan karsina aina mukavaa luettavaa samoin Vihertää ja itää keväisen innostava.

Ari Pihlajasaari, Siltakylä

Selkä kuntoon oli paras. Kansanparannus on mielestäni saanut ihan liian vähän julkisuutta, varsinkin ansaitsemaansa positiivisuutta. Kiitos jutusta! Olisi kiva löytää lehdestä ohjeita esimerkiksi flunssan hoitoon luonnonmukaisin reseptein.

Marjamämmi myös herätteli ihania kielitunnelmia. Kotonani sitä tehtiin ja odotettiin hartaasti nimellä pripeli. Taisi olla uusikaupunkilainen sovellus sanasta!

Raili Virtanen, Laitila

Maaliskuun paras juttu oli Valoon väkivallan varjosta. Myös palaute lukijoilta on monesti mukavaa luettavaa. On hauska nähdä, kuinka kansan maku on moninainen. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas tyttärentyttärestä, noin sananlaskua mukaillen.

Me kansakoulun käynyt sukupolvi tykätään lukea lehtemme tällaisena paperiversiona. Se tuntuu mukavalta niin silmistä kuin sormista. Kuukauden lehden luettuaan odottaa innolla jo seuraavaa. Antoisia aiheita odotellen.

Leena Niemeläinen, Äitsaari

Valoon väkivallan varjosta oli paras. Näinkö väärinkäytös vallitsee vielä keskuudessamme?

Kantri on erittäin hyvä lehti, jatkakaa samaan malliin.

Olavi Kokkinen, Kannonkoski

Rahattomia emäntiä löytyy yhä maatiloilta -juttu sai minut kirjoittamaan. Melan huomaama toinen ikävä ilmiö maaseudulla, nuorten emäntien vähättely, on omalla kohdalla koettu vahvasti.

Tilakauppojen jälkeen olin tilalla tiiviisti töissä vanhan isäntäparin kanssa. Appiukon kanssa asiat sujuivat, mutta anoppi vahtasi kaikki tekemiseni, huomautteli jatkuvasti tehdyistä ja tekemättömistä töistä, puuttui pienimpiinkin asioihin.

Lopulta muutama kuukausi kauppojen jälkeen hän ilmoitti, että ei voi sietää minua eikä tule enää kanssani navettaan. Perui samalla kaikki hyvät sanat, mitä on joskus saattanut minusta sanoa.

Olin muuttanut tilakauppojen seurauksena uudelle paikkakunnalle, en tuntenut täältä ketään, joten olin kovin yksinäinen ja tunsin olevani melkeinpä työpaikkakiusattu. Kun kesän kiireet helpottivat ja elämä rauhoittui, oli liikaa aikaa ajatella tapahtunutta. Sairastuin vakavaan masennukseen, aloitin terapian ja mielialalääkkeet.

Koko talven kävin mielenterveyshoitolassa, säilytin työkykyni, ja nyt olen jättänyt lääkkeet pois. Anteeksipyyntöä ei ole kuulunut.

Asia vaivaa välillä, mutta koetan löytää positiivisia puolia. Sosiaalisessa mediassa kuulee paljon nuorten emäntien kaltoin kohtelusta, joten jutunaihetta olisi. Mikäpä ne anopit ”paremmille tavoille” opettaisi? En tiedä, mutta lehtijuttu voisi antaa miettimisen aihetta.

Kiusattu miniä

Lapsuuteni, nuoruuteni ja myös pitkälle aikuisuuteen seurasin äitini joutumista kaikenlaisen väkivallan kohteeksi. Näistä pitäisi päästä eroon, että kaikki saisivat nauttia tasapuolisesti elämästään.

Marko Huhtanen, Oulainen

Saamenpukujuttu oli paras. Hienoa, kun nuori nainen osaa arvostaa saamen kansanpukua. Kirjoituksessa tuotiin esille puvun historiaa sekä vaatteen valmistusta. Kansanpuku ja kansallispuku lähtee sukujuurista ja kummatkin ovat arvokkaasti kannettavia vaatteita, joita täydentää muut asusteet.

Ehdottomasti lehden paras juttu.

Marja-Liisa Savela, Lappajärvi

Vähemmistökansalaisten oma identiteetti on tärkeä osa ihmisten elämää. Oma puku kertoo paljon ihmisen juurista ja menneisyydestä ja hienoa, että se ylpeyden aihe. Olen kerran ollut Marianpäivän aikaan Hetassa ja pukuloisto oli kerrassaan upea.

Timo Tarkiainen, Espoo

Saamenpuku on toinen iho oli ansiokas juttu saamelaisperinteestä! Vaikka olenkin Lapista kotoisin, en silti tunne saamelaisperinteitä.

Timo Kauppi, Kokkola

Juttu saamenpuvusta valaisi aivan uusia puolia tästä kauniista vaatteesta. Kaikkia kansan- ja kansallispukuja on ilo katsella, sillä niitä ihmiset todella kantavat ylpeydellä.

Kiitos myös mämmijutusta! Onneksi jääkaapissa oli mämmiä, sillä juttua lukiessa alkoikin tehdä mieli tätä herkkua.

Mervi Juntunen, Tikkakoski

Ystäväni käyttää saamenpukua ajaessaan pororaitoa yrityksensä ajeluilla,.Hän kävi myös Kanadassa edustamassa saamelaisuutta, joikaamassa pohjoisten alkuperäiskansojen tapaamisessa.

Lapin väärti Veikko

Kantri pureutuu hyvin mämmin ytimeen. Molemmat hyvää, mämmi ja juttu. Kantri on parasta A-luokkaa.

Heikki Akonniemi, Tampere

Hidas herkku tulee Hämeestä oli paras. Kysymyksessähän on tietysti pääsiäisajan perinneherkku, joka jakaa ihmisiä puolesta ja vastaan. Ulkonäkö voi pettää mutta maku ei. Mämmi on nimenomaan suomalainen tuote, joka työllistää suomalaisia tuotannon eri vaiheessa. Mämmi on superfood, jota pitäisi itse käyttää mutta myös osata markkinoida ulkomaille.

Toinen hyvä ruokajuttu Kantrissa oli Kirsti Mannisen Kaurapuuron ylistys. Aamuinen kaurapuuro käynnistää aamun ja hellii vatsaa aivan eri lailla kuin sokerimurot. Suosittelen useamman vuoden kokemuksella.

Sirkka-Liisa Ojala, Leteensuo

Kotona äiti teki aina itse mämmin ja kyllä sen piti olla hyvää. Äiti haudutti sitä padassa sangossa, ja aina välillä siihen lisättiin jauhoja. Kun se oli tarpeeksi imeltynyt, jäähdytettiin ja seuraavana päivänä paistettiin.

Olen itsekin joskus tehnyt äidin opeilla.

Perinne kunnian

Paras juttu oli Hidas herkku tulee Hämeestä. Mämmipannacotta oli hieno pääsiäisruoka. Kiitos hyvistä ohjeista!

Mummo maalta

Paras oli Kirsti Mannisen Kaurapuuron ylistys. No juu, yleensä vaimon kanssa syömme aamupäivällä kaurapuuroa. Siitä tuli mieleen juttu, jonka eräs aamuhartauden pitäjä kertoi:

”Lapsuudessani piti aina aamuisin syödä kaurapuuroa. Ajattelin, ettei lapsieni tarvitse kaurapuuroa syödä. Niinpä aamuisin syötiin muroja, mysliä, weetabixiä...Kerran menimme sukulaisten luo kyläilemään. Siellä tarjottiin aamulla kaurapuuroa. Kotona lapset pyysivät, että keitä sinäkin äiti joskus kaurapuuroa eikä aina vain muroja tai mysliä.”

Risto Perttula, Pomarkku

Kaurapuuron ylistys kuvaa aika lailla omiakin tuntojani kaurapuuroon. Nykyisin syömme joka aamu puuroa, ainakin jos kotona olemme. Yleensä kaurapuuroa, joskus uuniohrapuuroa ja joulun lähestyessä riisipuuroa.

Merja Inkiläinen, Lahti

Äijät kirjojen kimpussa kolahti. Sivistystä ei koskaan ole liikaa. Kirjoista ja lehdistä saa elämyksiä vaikka toisten kanssa keskustellen kirjoituksista ja eri henkilöiden elämänkerroista.

Kirjastoa voi käyttää oppimiseen, taiteen ja tietojen kehittämiseen sekä kansainvälistymiseen. Aina voi oppia uutta myös toisilta ihmisiltä, jotka katsovat asioita eri kantilta.

Kansa, joka ei tunne menneisyyttä, ei hallitse nykyisyyttä eikä voi suunnitella tulevaisuutta.

Arvo Saario, Loimaa

Paras juttu oli Olgan karsina. Se on ekana luettava juttu meidän perheessä aina. Hauska ja elämänmakuinen. Upea lehti muutenkin!

Kati Aronen, Turenki

Paras juttu Olgan karsina: Arvoherkkuja. Kirjoitus oli kuin suoraan omasta puutarha- ja kasvimaaharrastuksestani.

Keväällä iskee kova innostus, pieniä taimipurkkeja on koulimisen jälkeen kaikki mahdolliset paikat täynnä.Innostuneisuus lopahtaa sitä mukaa, kun pikkutaimien kasvatus ei sujukaan kuin oppikirjassa. Loppujen lopuksi mennään puutarhamyymälään ja ostetaan taimet valmiina.

Vuosien mittaan olen myös jo vähän antanut periksi. Kaikkea ei tarvitse itse kasvattaa siemenestä.

Haasteellisimmat kasvimaan hyötykasvit ostan ammattipuutarhalta suoraan edulliseen hintaan kesän ajan.

Samoin kuin Olgakin tekee.

Puutarhaharrastaja

Rauhanpiippu oli paras. Eihän tätä tarvitse perustella. Kun lukee jutun, ajattelee, että näinhän se menee. Pääsiäismämmistä kertovat jutut toivat veden kielelle, ja kaikki jutut olivat hyviä.

Anneli Jaakkonen, Vihtavuori

Putinille pelikenttää. Ralli, hyvä mielikuvitus jannulla ja realiteetit hanskassa.

Akke

Kantrin parasta: Koira kiitää. Koira-asiat kiinnostavat aina, muun muassa halikoirat, etsijäkoirat, vesipelastajat, bernhardit.

Päivi Heino, Helsinki

Ensinnäkin: Kuva: koira ja hiihtäjä. Muutkin kuvat ovat tosi upeat!

Koiran kanssa ladulla: hyvät ohjeet!

Koirien silmistä tosiaan näkee, kun ne ovat aivan onnellisia vedon jälkeen.

Veikko Leppiniemi, Piispanristi

Kiitos monipuolisesta ja mielenkiintoisesta lehdestä. Kysynpä teiltä, että onko joku saanut Marjamämmi-helppo-ohjeella mämmin onnistumaan?

Ohje oli maaliskuun Kantrissa. Minä en onnistunut, vaikka yritin ohjeen mukaan tehdä, seos ei kyllä pehmene uunissakaan ja harakat sen sitkeyden sitten selvittelivät. Olikohan määrät oikein?

Tuula Kosonen

Kantri vastaa: Kiitos kommentista Tuula! Helpon marjamämmin ohje on Keittotieto-kirjasta, jossa nesteen määrä on todellakin vain 4 dl. Kysyimme asiaa vielä Maija Timoselta ja hän kertoi lisänneensä ohjeeseen nestettä litran eli toimiva nestemäärä on 1,4 litraa.

Mämmin pitäisi siis onnistua aineksilla: 1,4 l vettä, 5–6 dl ruisjauhoja, 2 dl puolukkasurvosta, 2 rkl sokeria, ¼ tl suolaa.

Kiitos uudesta Kantrista, tämä jos mikä on parasta Maaseudun Tulevaisuudessa.

Elisa Kurjenluoma