Rakastan rokkia ja juustoa – siis Joensuuta

Mitä sinulle tulee mieleen Joensuusta? Aika monelle tulee Ilosaarirock.

Itä-Suomeen on matkustettu heinäkuun helteellä täpötäydessä rokkijunassa, on notkuttu vesisateessa Laululavalla, on rakastuttu palavasti ja taas palattu muutamaa hölmönhassua kokemusta rikkaampana arkeen.

Onpa joku lähettänyt rokkimatkalle lapsensa tai lapsenlapsensakin. Siinä sitä vasta on ollut miettimistä: pärjäävätköhän teinit nyt varmasti!

Äskettäin pureuduin kotikaupunkini Joensuun ja sen naapurikuntien mainioon ideaan tukea vielä jäljellä olevia ja uusia, perustettavia maitotiloja niiden investoinneissa.

Ihan vain takaamalla lainoja, ei sen kummempaa halliarkkitehtuuria tarvita maanviljelijöiden hyväksi.

Tavoitteena on, että Joensuun meijeri pystyisi jatkossakin tekemään juustoja ja tietenkin työllistämään parisataa ihmistä sekä pitämään sitä kautta kaupungin rattaita pyörimässä. Täkäläiset maitotilat työllistävät arviolta noin 1 600 ihmistä.

Työllistämisvaikutusten lisäksi kannattaa muistaa, miten keskeinen osa ruokapöytäämme ovat juustot, rahkat, ruokakermat, maidot ja jugurtit. Niitä fanittaessani en takuulla ole yksin.

Kunpa kunnat osaisivat nostaa maidon ja lähimaitotuotteet esille myös markkinoinnissaan!

Ilman navettaa ei ole lehmiä, ilman lehmiä ei ole maitoa, ilman maitoa ei ole juustoakaan.

Piipahtelen mielelläni meijerin pikkukaupassa katsomassa, mitä uutuustuotteita tai tarjouksia hyllyiltä löytyy. Kiireessä saan sieltä eväät nopeasti, eikä hinta huimaa päätä.

Meijerin tehtaanmyymälän henkilökunta kertoi, että entistä useampi muukin peruskaupunkilainen poikkeaa heidän meijerin portin pielessä sijaitsevaan myymäläänsä. Ehkä väki alkaa jo kyllästyä supermarketteihin.

Ja sanoipa kassakonetta kilisyttänyt mies vielä lämpimästi, että tervetulleita heille ovat kaikki asiakkaat.

Juuri vakuussäätiöstä kirjoittaessani sähköpostiin tupsahti tiedote: Ilosaarirockin talousvaikutukset Joensuun seudulla olivat viime vuonna peräti 10,5 miljoonaa euroa.

Rokkikansa on siis ajellut taksilla ja linja-autoilla, majoittunut, ostanut ruokaa ja juomaa sekä palveluita vilkkaasti.

Takana ovat ajat, jolloin pitkätukkarokkarit heiluivat markkinatalouden marginaaleissa.

Vuonna 1990 maakuntalehden kesätoimittaja viihtyi rokkijuhlilla iltavuoronsa jälkeen ja sai tehdä sieltä pienehkön jutun omasta innostuksestaan lehden takaosaan.

Sittemmin rokista on kirjoitettu neliväriliitteitä ja teemanumeroita poikineen. Mainosmiehet ovat oivaltaneet, että rokkikansakin käyttää rahaa.

Ja rokki myy kaupunkia nuorekkaana viihtymispaikkana.

Maito on rokin lailla ollut marginaalissa, tai ainakin sitä on pidetty itsestäänselvyytenä.

Viimeistään nyt se kannattaa nostaa rokkikukkojen peesissä trendien kärkeen.

Keittiöissä, joissa soi rokki, syntyvät juustokeitot, kermaiset pastat, juustoiset pizzat, kevyet smoothiet, makeat kotijäätelöt, vanukkaat, juustokakut ja rahkajälkiruuat sekä juustotarjottimet.

Maito on musiikin veroinen, tunteisiin vetoava, hurmaava ja elämää rikastuttava asia. Ihanaa, kun sitä joku meille kuluttajille pystyy edelleen täällä lähimaisemissa tuottamaan.