Metsänhoitoyhdistys vastaan Metsä Group

MT:ssä (7.10.) oli artikkeli, jossa kerrottiin, kuinka Metsä Group oli mennyt ottamaan yhteyttä omistajajäseneen, vaikka metsänomistaja oli antanut metsänhoitoyhdistykselle (mhy) valtakirjan leimikon myynnille.

En tiedä, mikä tässä on 
pulma, sillä metsänomistajan 
ei tarvitse välittää oman osuuskuntansa kaupallisesta lähestymisestä, koska hän oli jo tehnyt päätöksen antamalla valtakirjan mhy:lle.

Itse olisin iloinen, jos edes joskus isojen metsäyhtiöiden mukaan lukien Metsä Group ostajat ottaisivat yhteyttä puukauppa-asioissa.

Olen ollut Metsäliiton omistajajäsen ainakin 20 vuotta, ja kertaakaan he eivät ole lähestynyt ostaakseen puita. Muuta viestiä tulee kyllä enemmän kuin tarpeeksi.

Sama vika on muillakin valtakunnallisilla puunostajilla. Onneksi meillä Kangasniemellä on paikallisia toimijoita, joten hakkuut on saatu hoidetuksi.

Metsäliitto sinänsä suhtautuu omistajajäseniensä puunmyyntiin muille toimijoille huomattavasti maltillisemmin kuin maidontuottajien omistama Valio maidontuottajien maidon myyntiin.

Mutta varsinainen pointti asiaan sotkeutumisellani on siinä, että on hienoa, jos Metsä Group aidosti hakee asiakkaita naapuritiloista, kun alueelle on syntynyt puukauppa. Tämä on toimintaa, jolla merkittävästi tehostettaisiin hakkuuta ja kuljetusta.

Nykyinen tilannehan on se, että kalliit, noin miljoonan 
euron korjuuketjun koneet ovat lavetilla kulkemassa leimikolta toiselle varmaankin yli 10 prosenttia kokonaisajasta. Tämä syö koneyrittäjän ja 
autoilijan katetta merkittävästi.

Suomessa on kymmeniä 
vuosia yritetty poliittisin keinoin ratkaista tätä pulmaa yrittämällä kasvattaa tilakokoa tai estämällä tilojen pirstoutumista. Tulos tästä puuhastelusta ei ole ollut merkittävä, mutta tuloksista piittaamatta touhua jatketaan.

Sukupolvenvaihdokset metsätiloille ovat edelleen hallituksen ”työkalupakissa”. Itselläni on kuusi erillistä metsätilaa eri kuntien alueella. Vaikka kuinka tuettaisiin sukupolvenvaihdosta, niin ei näistä saada yhtä isoa kokonaisuutta, jolla taattaisiin suuremmat yhtenäiset leimikot.

Toinen tavoite sukupolvenvaihdoksille on se, että me ikääntyvät metsänomistajat emme ole halukkaita myymään puuta. Tämä on oikeastaan jo vihapuhetta, koska ainakin itse pyrin myymään puuta sen mukaan, mitä hyvä metsänhoito edellyttää.

Toki joskus puukauppoja on joutunut tekemään ihan rahankin takia. Useampi laki määrittelee metsänhoidon periaatteet ja hoitotavat.

Lisäksi meillä on paljon mainostettu laatujärjestelmä eli sertifiointi, joka edellyttää hyvää metsänhoitoa. Kuka siis uskaltaa jättää metsänsä hoitamatta?