Alemman tieverkon kunnostamisella puuta liikkeelle

Muutama viikko sitten Metsäkeskus järjesti Puhutaan metsästä -tilaisuuksia ympäri Suomea, muun muassa Turussa. Metsäkeskuksen ja alan tutkijat todistivat vuoron perään metsävarojemme alati kasvavia hakkuumahdollisuuksia. Ja niitähän on.

Esimerkiksi lounaisen Suomen alueella keskimääräinen puusto hehtaarilla on jo lähes 170 kuutiometriä. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan Oulujoen eteläpuolella yli 30 senttimetriä paksujen puiden määrä on viisinkertainen 1950-lukuun verrattuna.

Kasvaneet hakkuumahdollisuudet ovat osaltaan mahdollistaneet metsäteollisuuden uudet investoinnit, kuten esimerkiksi Äänekosken biotuotetehtaan. Myös UPM on investoinut merkittävästi kotimaan tehtaisiin, viimeisimpänä esimerkkinä Kymin sellutehtaan koivulinjan uudistaminen.

Myös energiateollisuus on nähnyt tässä kestävän kehityksen mukaisen kasvupotentiaalin. Naantalin ja Lahden voimalaitosinvestoinnit kasvattavat bioenergian käyttöä huimasti. Uusista, puunkäyttöä lisäävistä investoinneista uutisoidaan yhä lähes päivittäin.

Puun kysyntä on siis kasvamassa edelleen ja muutama vuosi sitten ennakoidut puun käytön lisäykset ovat jo realisoituneet.

Puukauppa kävi vuonna 2017 mallikkaasti. Edellisvuotta rivakampi myyntivauhti jatkui tasaisena läpi vuoden. Puunhankkijalle se oli toivottu ja mieluinen ilmiö, ja siitä kaikille metsänomistajille kiitos. Näin toivotaan jatkuvan myös tästä eteenpäin.

Metsäkeskuksen Puhutaan metsästä -tilaisuudessa Turussa todistettiin myös ilmastonmuutosta ja sen vaikutusta metsiimme. Päällimmäisinä mieleen jäivät metsien lisääntyvä kasvu, myrskytuhot ja niiden sekä leutojen syksyjen ja lämpimien kesien aiheuttamat lisääntyvät hyönteistuhot.

Parhaat keinot tuhojen välttämiseksi ovat oikea-aikaiset hakkuut ja puutavaran nopea poiskuljettaminen.

Puunhankkijoille ilmastonmuutos on tuonut entistä suuremman haasteen – miten saada lisääntyvät puumäärät vaihtelevissa keliolosuhteissa tehtaille.

Nyt helmikuussa on talvi tullut lopultakin eteläisempäänkin Suomeen, mutta viime kuukausien korjuu- ja kuljetusolosuhteita muistellessa alaleuka värähtelee vieläkin. Poikkeuksellisen pitkä ja runsas sadejakso paljasti karulla tavallaan Suomen sivutieverkoston todellisen kunnon.

Alempiasteiseen tieverkostoon on panostettava puun liikkeelle saamiseksi. Valtiovalta on kyllä kiitettävästi parannellut järeämpiä teitä ja rautatieverkostoa, mutta maaseudulla alempiasteinen tieverkosto ja metsäautotiet ovat niin ylläpitäjiä kuin kunnostajiakin vailla.

Tienhoitoavustuksia ei kuntien poliittisilta päättäjiltä kovin helposti enää heru – suurin osa äänestäjistähän asuu katuvalojen loisteessa. Valtion Kemera-rahaa olisi kyllä tarjolla, mutta hankkeille kaivataan vetäjiä ja innostajia. Metsäteiden osaajat ja tekijät ovat kadonnutta kansanperinnettä.

Tarvitaan uusi alku. Pääosa Suomen sivuteistä voidaan kunnostaa ympärivuotiseen puunkorjuuseen ja kuljetukseen edelleenkin suhteellisen pienillä investoinneilla.

Metsäammattilaisten on löydettävä tekijät ja innostettava tieosakkaita teiden kunnostukseen. Tästä onkin jo positiivisia merkkejä muun muassa Pirkanmaalla. Metsänomistajan näkökulmasta ympärivuotiseen kuljetukseen soveltuva hyväkuntoinen metsäautotie on investointi, joka maksaa itsensä takaisin usein jo muutamassa vuodessa.

Jatkuvalla kunnossapidolla perusparannuksia ei juurikaan tarvita ja kustannukset pysyvät kohtuullisina. Hyväkuntoinen tie tuo myös virkistyskäyttöön lisää mahdollisuuksia.

Ympärivuotisen puuhuollon kehittämiseen tarvitaan myös digitalisaation tuomia mahdollisuuksia sekä uusia teknisiä ja logistisia ratkaisuja. Niitä odotellessa voisi kuitenkin kunnostaa olemassa olevat tiet.

Tästä vuodesta odotetaan hyvää puukauppavuotta. Alku on ollut mainio, mikä tietää liikettä metsiin ja pölliautoja teiden päälle. Metsänomistaja, jolla on laadukas metsäautotie, korjaa nyt ja tulevaisuudessa parhaan taloudellisen tuloksen.