Kansalaisten yhden-vertaisuus puntarissa

Ministeri Krista Kiuru jätti Ylen rahoituksen eduskuntaryhmien ratkottavaksi. Kotitalouskohtaisessa rahoitusvaihtoehdossa yksin asuvat maksavat yhden hengen tuloista samansuuruisen maksun kuin minkä kahden tulonsaajan kotitaloudet maksavat yhdessä.

Kotitalouskohtaisuus asettaa

kotitaloudet eriarvoiseen

asemaan ilman kunnon

perusteita. Yksin asuvat

käyttävät viestimiä mitä todennäköisemmin vähemmän kuin kahden aikuisen kotitaloudet.

Yksin asuvista 41 prosenttia sijoittuu kahteen alimpaan tuloluokkaan, kahden hengen kotitalouksista 13 prosenttia (Tilastokeskus 2008). Kotitalouskohtainen mediamaksu lisäisi ryhmien välisiä hyvinvointieroja.

Verotuksemme perustuu henkilökohtaisuuteen.

Siksi myös veronluonteisten maksujen tulisi olla henkilökohtaisia.

Käytäntönä näyttää kuitenkin

olevan vähennysten henkilökohtaisuus, jolloin kahden hengen kotitalous saa vähennyksen kaksi kertaa ja toisaalta maksujen kotitalouskohtaisuus, jolloin yksin asuva maksaa saman verran kuin kahden hengen talous.

Aikuisuuteen ja henkilökohtaisuuteen perustuva Yle-maksu olisi yksin asuvia kohtaan oikeudenmukaisempi ratkaisu budjetti vaihtoehdon lisäksi.

Television ohjelmakorttimaksuun perustuva järjestelmä sen sijaan jatkaisi nykyiseen

televisiolupakäytäntöön liittyviä epäoikeudenmukaisuuksia.

Erityisesti eduskunnan

tehtävänä on huolehtia

kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta ja löytää päätöksilleen asialliset perusteet. Valitettavan usein päätöksiin, joihin perhepolitiikka ei kuulu, se nostetaan esille.