Kylien kannattaa olla mukana

Tuulivoiman erityinen ominaisuus on, että haitat jakautuvat paikallisesti, mutta hyödyt jakautuvat valtakunnallisesti. Koko maa helsinkiläisiä myöten hyötyy saasteettomasta, uusiutuvasta energiasta. Sen käyttö antaa tuulisähkön sopimustilaajalle hyvän omantunnon ja Suomi tulee vastanneeksi kansainvälisistä sopimuksistaan.

Vastaavasti tuulivoiman paikallisia, kielteisiä puolia ovat subjektiivisesti koettu maisemahaitta, ääni, varjostuma, välke, mahdolliset maankäytön rajoitteet sekä eksluusio eli se, että yksi rakennettu mylly sulkee pois muiden myllyjen rakentamisen aivan lähimmälle alueelle.

Paikallisesti tuulivoimalla on myös hyviä puolia. Sen ansiosta kylä saattaa saada paremman sähkön laadun, laajakaista-yhteydet, korjatut tiet sekä rakennusaikaisia urakoita. Uusia työpaikkoja tuulivoima ei suoraan kyliin tuo.

Tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys sisältää neljä sopimuselementtiä, jotka ovat: (1) myllyn rakennuspaikan maanomistajalle maksettu maanvuokra, (2) selänteen muille naapurimaanomistajille maksetun tuulenottoalueen korvaus (3) kyläyhdistykselle sopimuksella maksettava kylänkehitysraha sekä (4) syöttökaapelien maahankaivuuoikeudesta tai linjakaduista maksettava linjakorvaus.

Mikäli kyläyhdistys ja tuulivoimayhtiö sopivat Suomen Kylätoiminta ry:n ehdottamalla tavalla kyläkehittämisrahasta, voittavat molemmat osapuolet. Koko kylä saa korvausta epäämättömistä paikallisista haitoista.

Yhtiö voi osoittaa yhteiskuntavastuutaan markkinoilla, jotka ovat valtiovallan luomat. Yhtiö voi myös halutessaan käyttää kylän kehittämisrahan tuloksia osana pr-työtään tai markkinointiaan.

Kyläkehittämisraha on kehitetty Tanskan, Skoonen ja Ruotsin Jämtlannin sopimusmallien pohjalta, mutta on suomalainen sovellus sikäli, että raha käytetään kylän kyläsuunnitelman mukaisiin tarkoituksiin.

Sopimuskausi on 25 vuotta ja ehdotettu taso 0,3 prosenttia yhden myllyn vuosiliikevaihdosta, jolloin tulos on pyöristettynä noin 2 000 euroa/vuosi/mylly.

Kylänkehittämisraha ei poista yksittäisen kyläläisen lainmukaista oikeutta esimerkiksi valituksiin, mutta se lisää yhtiön ja paikallisten asukkaiden yhteistyötä, tiedonkulkua ja tuulivoiman paikallista hyväksyttävyyttä.

Kun yleinen suhtautuminen on myönteistä, etenee projekti sujuvasti. Moni yhtiö tavoittelee hankkeelleen ehtimistä niin sanotun korotetun syöttötariffin piiriin. Jos yhtiö tähän ehtii, on taloudellinen hyöty merkittävä.

Kunta ei voi ottaa tuulivoimayhtiöltä rahaa tai lahjoituksia, koska kunta toimii asiassa kaavoittajana ja luvitusviranomaisena.

Jos kyläyhdistys ei ole millään tavalla aktiivinen, ja tuulivoimaloiden luvitusprosessi etenee lain mukaan, on viranomainen velvoitettu myöntämään rakennusluvat. Tällöin syntyy kylään tilanne, jossa myllyt joka tapauksessa rakennetaan ja haitat ilmenevät – samalla kun paikalliset asukkaat jäävät kokonaan vaille korvauksia.

Kokemusten mukaan paikalliset vakiasukkaat suhtautuvat tuulivoimaan voittopuolisesti neutraalisti tai myönteisesti.

Eniten tuulivoimaa vastustavat kesämökkiläiset, joista moni saattaa kokea kesäparatiisinsa menevän pilalle. Suhtautuminen tuulivoimaan on perimmältään subjektiivista ja yksilöllistä. Joillekin tuulivoima on modernin maaseudun symboli, toisille energiaimperialismia.

JUHA KUISMA