Luotetaan kuntiin jatkossakin
Valtionvarainministeriö julkaisi 4.2. laajan loppuraportin kuntapolitiikan toimenpidevaihtoehdoista. Selvitys on monipuolinen. Pidän ilahduttavana, että vihdoin on tunnustettu, ettei kunnan elinvoimaisuutta voi mitata pelkästään väestökehityksellä.
Väestökehitys kuitenkin haastaa koko julkisen sektorin rahoituspohjan. Tosiasia on myös osaajapula kaikkialla Suomessa. Olennaista onkin arvioida rahoituspohjan riittävyyttä tarjottavien palvelujen laajuuteen.
Pienten alle 10 00 asukkaan kuntien näkökulmat on raportissa kohtuullisen hyvin huomioitu. Kuntien erilaisuutta tuodaan esille laajasti.
Kahden näkökulman soisi kuitenkin saavan suurempaa huomioita.
Ensinnäkin pienten kuntien rooli oman alueensa elinvoiman moottoreina. Tämä erityispiirre koskee erityisesti harvaan asuttuja kuntia, mutta myös muita maaseutukuntia.
Lisäksi rajakuntien kansallinen rooli, joka tulisi vihdoin ymmärtää. Rajakunnilla on monia erityistehtäviä, jotka näkyvät usein vasta kriisitilanteissa.
Kuntapolitiikan tulevaisuuden kuvia on raportissa hahmoteltu kolme: 1) vahva toiminnallinen kehittäminen ja vastuu, 2) järjestämiskriteerien tiukentaminen sekä 3) yhtenäiskuntamallista irtautuminen.
Näistä malleista huonoin vaihtoehto on palveluiden järjestämiskriteerien tiukentaminen. Peruste tälle vaikuttaa houkuttelevalta. Mallin tavoitteena olisi turvata asukkaiden palveluiden yhdenvertaisuutta säätämällä järjestämiskriteerejä palveluihin. Jos kunta ei niitä suoraan täytä, se voisi valita yhteistyön tai kuntaliitokset keinoksi.
Kuten raportissa todetaan, malli on tuttu Paras-hankkeesta ja valitettavasti valmisteilla olevasta TE-palveluiden uudistuksesta. Kyseinen malli korostaisi kuntien palveluroolia ja valtion ohjaavaa kuntapolitiikkaa. Raportin mukaan malli voisi johtaa hajanaisiin kunta- ja yhteistyörakenteisiin ja hankaloittaa vapaaehtoista kuntien välistä yhteistyötä ja kunnan kokonaisjohtamista.
Mallissa yksi toimintaympäristön haasteisiin vastattaisiin kuntien merkittävillä toiminnallisilla uudistuksilla. Se edellyttäisi raportin mukaan onnistuakseen kunnilta voimakasta uudistumista, kykyä muuttaa toimintaansa ja riittäviä resursseja. Malli voisi tarvita tuekseen vapaaehtoisia kuntaliitoksia.
Mallissa kolme kuntien eriytyminen hyväksyttäisiin. Siinä sallittaisiin erilaisia hallinnollisia ja tehtäväkohtaisia ratkaisuja eri puolilla maata. Raportissa todetaan, että mallissa ei säädettäisi lainsäädännössä asemaltaan erilaisia kuntia. Vaihtoehto sallisi alueellisten erityispiirteiden paremman huomioimisen, mutta voisi johtaa hallinnollisesti vaihteleviin ja sekaviin ratkaisuihin.
Kuntaministeri Sirpa Paatero kertoi raportin julkistamisen yhteydessä, että hän aikoo edistää parlamentaarista keskustelua kuntapolitiikasta kuluvan kevään aikana.
Jatkovalmistelussa on oltava malttia. Hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksia kuntiin voidaan vasta ennakoida. Arvioin, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitusrintamaa muodostettaessa käydään perusteellinen keskustelu siitä, mitä tulevalta kuntauudistukselta halutaan.
Malleissa yksi ja kolme on potentiaalia. Molemmat mallit luottavat kuntien itsehallintoon ja siihen, että alueen asukkailla on paras näkemys elinolojensa kehittämiseen.
Kirjoittaja on Kuhmon kaupunginjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

