Joulun vihreät valtiaat

Kun kuusi kannetaan sisään, on joulu vihdoin tullut taloon. Kirpeä pihkan ja metsän tuoksu täyttää ilman, kun kuusi asetellaan paikoilleen ja perinteiset koristeet löytävät paikkansa vihreän puun oksilta. 

Serbiankuusella (Picea omorika) on kapeat, kynttilämäiset latvukset. Puun tunnistaa neulasten hopeanhohtoisesta alapinnasta ja koristeellisista, pienistä kävyistä. 

Metsäkuusi on edelleen suomalaisten rakastetuin joulupuu. Joulupuuviljelmillä kasvatetaan jonkin verran myös serbiankuusia sekä pihtalajeja ja niiden siementaimia. 

Kuusi on liitetty suomalaiseen joulunviettoon jo yli sadan vuoden ajan. Vaikka muihin talven somistuksiin kelpuutetaan usein myös katajaa ja mäntyä, on perinteinen metsäkuusi useimmille suomalaisille se ainoa oikea joulun koriste ja puu.

Ensimmäiset joulukuuset ilmestyivät koteihin 1900-luvun alussa. Tapa joulukuusen pystyttämiseen sai alkunsa tiettävästi Saksasta, missä joulukuusia tuotiin joulun koristeiksi jo 1400- ja 1500-lukujen taitteessa. Ikivihreitä havunoksia sen sijaan on tuotu kodin talvisiksi koristeiksi jo ennen tätä. Vihreillä oksilla symboloitiin elämän jatkumista ja valon paluuta talven käännekohdassa, talvipäivänseisauksessa, joka myös muinaisessa Suomessa oli vuoden tärkeä merkkipaalu.

Tuttua metsäkuusta käytetään joulun tuojana myös monissa muissa Euroopan maissa. Se koristaa koteja etenkin Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja Saksassa. Joulun puina käytetään kuitenkin myös monia muita havupuulajeja, kuten pihtoja (Abies), okakuusia (Picea pungens) ja valesypressejä (Chamaecyparis). Yhä useammat joulun kuuset kasvatetaan joulukuusiviljelmillä, joten havupuiden levinneisyysrajoilla ei ole joulupuiden hankinnassa yhtä suurta roolia kuin ennen. Niinpä joulukuusien ulkomuodossa näkyvät nykyisin myös trendit ja hankkijan omat mieltymykset.

Yksi Euroopan suurimmista joulukuusen tuottajamaista on Tanska, josta kuusia myös viedään muun muassa Iso-Britanniaan, Ranskaan, Saksaan ja Itävaltaan. Tanskan yleisin, viljelty joulukuusilaji on kaukasianpihta (Abies nordmanniana). Se on jonkin verran kotoista metsäkuusta tuuheampi ja vankempi. Kaukasianpihdan ohella kasvatetaan aitopihtaa (A. procera) ja muita pihtalajeja, douglaskuusta (Pseudotsuga menziesii) sekä serbiankuusta (Pinus omorika).

Myös meillä viljelty serbiankuusi on yleistymässä. Tämä kapealatvainen ja tuuhea kuusi kasvaa luonnonvaraisena hyvin suppealla alueella Kaakkois-Euroopassa. Nykyinen kasvupaikka on kuitenkin vain jäänne entisestä. Ennen jääkausia serbiankuusia on kasvanut varsin laajasti koko Euroopan mantereella. Kasvuvaatimuksiltaan se muistuttaa hyvin paljon kotoista metsäkuusta. Sen neulaset eivät kuitenkaan ole yhtä teräviä ja karisevia.

Kaikkein laajimmat joulukuusivalikoimat löytyvät Pohjois-Amerikasta. Joulukuusiksi kasvatetaan siellä noin pariakymmentä eri havupuulajia, sillä eri osavaltioiden kasvuolosuhteet vaihtelevat melkoisesti. Kanadassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa suositaan hyvin tuuheiksi kasvatettuja pihtoja, okakuusia ja douglaskuusia, etelässä joulun puu sen sijaan on usein sypressi tai mänty. Joulupuuksi kasvatetaan myös Euroopasta lainattua, tuttua metsämäntyä (Pinus sylvestris).

Mäntyä käytetään joulun puuna myös Australiassa, missäjoulupuut ovat yleistyneet vasta viime vuosikymmeninä. Niinikään Japanissa moniin koteihin saatetaan tuoda joulupuu ja lahjoja, vaikka joulun juhliminen ei muuten kuulukaan japanilaiseen kulttuuriin.

Säde Aarlahti