Yliö: Osuustoiminta ei erotu kilpailijoistaan

Mauno-Markus Karjalaisen mielestä osuustoiminta-aate on monelta unohtunut ja siksi tarvitaan paljon hyvää koulutusta. Kuva: Pentti Vänskä, Jarkko Sirkiä

Suomalaisella osuustoiminnalla on nykyisin jo yli kahdeksan miljoonaa omistajaa. Moni on jäsenenä useammassa osuuskunnassa ja keskinäisessä yhtiössä. Sen yhteinen liikevaihto ylitti viime vuonna 43 miljardia euroa ja se työllisti yli 92 000 henkeä.

Osuuskunta on luonteeltaan sekä liikeyritys että samalla jäsentensä yhteisö. Tänään osuustoiminnalla menee taloudellisesti yleensä hyvin. Enemmän ongelmia löytyy jäsenyhteisöjen puolelta.

Ot-yritysten määrä tippui noin 3 300:aan. Uusia osakeyhtiöitä syntyi 20 109, mutta osuuskuntia vain 61. Etenkin nuorten innostus osuustoimintaan näyttää huolestuttavasti lopahtaneen.

Osuuspankeilla on meneillään valtavat fuusiot. OP:n pääjohtaja Timo Ritakallio kehaisi MTV:ssä, että hänen aloittaessaan (2018) osuuspankkeja oli 167, mutta nyt enää 62. Ensi vuoden loppuun mennessä niitä on vain 35. Hänestä myös kuntien kannattaisi ottaa siitä mallia.

Mutta tällainen kaventaa jäsenten vaikutusmahdollisuuksia ja syö paikallista demokratiaa. Se voi myös ajan myötä heikentää asiakasuskollisuutta. OP-ryhmä on pyrkinyt pitämään kirkonkylien palvelupisteitä rajoitetusti avoinna käyttäen kiertävää työvoimaa. Mutta sekin luo omat haasteensa.

Finanssialan kiristyvä sääntely ja vaatimusten kasvu ovat vauhdittaneet fuusioita. Toisaalta pienessä POP-ryhmässä on 18 pankkia ja vähennystä vain yksi. Molemmat ryhmät toimivat kannattavasti ja jäsenmäärät ovat säilyneet.

S-pankin omistavat alueosuuskaupat. Jatkossa se jakaa tuloksestaan osuuskaupoille 15‒25 prosentin osingot. Aiemmin ne tyytyivät 5‒15 prosenttiin. S-pankki on osoittautunut heikoksi myös digihuijausten torjunnassa.

Osuuskauppojen parhaita bonusten maksajia olivat Peeässä, Kymi, Keski-Pohjanmaa ja Keskimaa. Pohjois-Savossa bonukset ja palautukset olivat yli 350 euroa jäsentä kohden. Osuuspankeista parhaat bonukset jakoivat Maaninka, Nauvo ja Ahvenanmaa, kaikki yli 150 euroa. S-ryhmä palautti tuloksestaan 48 prosenttia ja OP 11 prosenttia. Lähi-Tapiola palautti asiakkailleen tuloksestaan lähes kolmanneksen.

Päivittäistavarakaupassa S-ryhmä on nostanut osuutensa jo 49 prosenttiin. Sitä on vaikea pistää enää paremmaksi. Hintakilpailu jatkuu tiukkana. Tässä voisi olla uusi harkinnan paikka sekä S- että K-ryhmälle. Suomalaiset arvostavat kotimaisuutta.

Nyt kotimainen ruokatarjonta pitäisi pystyä varmistamaan huoltovarmuudenkin vuoksi, kun Euroopassa soditaan. Maitotilojen lopettaminen ja jauhelihapula paljastivat karun kohtalonyhteyden. Maidon tuottajahinta valitettavasti laski vuodessa 9 prosenttia.

Ehkäpä kotimaiset kauppaketjut voisivat hieman nipistää omista investoinneistaan suomalaisen maatalouden turvaamiseksi. Molempien liikenneasemaketjujen saneeraus paljasti, miten löysällä investoinnit ovat aikoinaan olleet.

Elintarvikealan ot-yrityksistä parhaiten pärjäsivät Valio ja Atria osuuskuntineen. Molemmille myös vientimarkkinat ovat erittäin tärkeät. Katastrofeja ei sattunut muillekaan, mutta vuosi oli erittäin vaativa. Trumpin poukkoilevaa tullipolitiikkaa kukaan ei nyt olisi kaivannut.

Maailmanmarkkinat ovat rajusti heitelleet myös metsäteollisuutta. Metsä Groupin Äänekosken investointi onnistui loistavasti, mutta Kemin huippunykyaikainen tehdas on vetänyt konsernin tuotepaletin liikaa sellun varaan, mikä osoittautui nytkin turhan suhdanneherkäksi. Konsernin tase on onneksi vielä vahva, mutta sen varassa ei voi tehdä mittavia uusia investointeja, joita suomalainen metsänomistaja tarvitsisi.

Sijoittajaosuuskunnaksi muuttunut Tradeka toimii kannattavasti. Entisestä toiminnasta on jäljellä vain ravintolayhtiö Restel; uusia ovat A-katsastus, Lehtipiste ja Onni-hoivapalvelut. Myös entiset puhelinosuuskunnat KPY ja PPO toimivat sijoitusosuuskuntina vaihtelevilla tuloksilla.

Aikoinaan sanottiin, että osuustoiminta-aate siirtyy nuorille jo äidinmaidossa. Nykyisin se ei enää pidä paikkaansa. Maailma on toisenlainen, hurja ja nopeasti muuttuva. Uusi johtajapolvi ei usein itsekään aatetta kunnolla hallitse. Myös osuustoiminta-aatteen vaalija ja kehittäjä Pellervo joutui viime vuonna saneerattavaksi.

Osuustoiminta ei nyt onnistu erottumaan lukuisista kilpailijoistaan. Molemmat yrittävät päteä jopa samoilla sanoilla kuten "lahjoituksilla" ilman syvempää kytkentää yhteisöihin, aatteeseen ja liikkeen historiaan. Ilmankos nuoret eivät enää innostu aatteesta, kun he eivät sitä tunne, vaikka se oli keskeisesti nostamassa pientä Suomea maailman eturiviin. Paljon lisää hyvää koulutusta tarvittaisiin.

Mauno-Markus Karjalainen

vapaa toimittaja, YTM