Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hyisenä henkii itä

    Sota ei ole kaukana, se on Ukrainassa. Navigaattori kertoo läheisyyden: Helsinki–Kiova 1 400 kilometriä.

    Sotaan syyllinen on vielä lähempänä: Vladimir Putin on Helsingin keskustasta 1 090 kilometrin päässä – jos oletetaan, että hän istuu venytetyn pöytänsä ääressä Moskovan Kremlissä.

    Täysin varmasti ei toki tiedetä, missä Venäjän diktaattori kehittelee hyökkäyssotansa tulevia vaiheita.

    ”Putin on datša-kompleksissaan noin 15 kilometrin päässä Moskovasta”, sanoi yhdysvaltalainen tiedustelukonkari Paul Joyal viime lauantaina HS Visiossa. Haastattelu oli Laura Kukkosen kirjoittama.

    Sielläkö, datšan rauhassa, Putin suunnittelee siirtojaan?

    Onko seuraavan iskun kohde koulu vai asuinkortteli? Lastentarha? Synnytyssairaala?

    Siviilikohteisiin iskeminen sujuu Venäjältä. Tšetšeniasta ja Syyriasta tutut häikäilemättömän tuhoamissodan keinot ovat nyt käytössä Ukrainassa.

    Harkovassa. Mariupolissa. Irpinissä. Butšassa.

    Venäjän keinovalikoimasta paljastuu lisää ja lisää kuvottavia yksityiskohtia. Raportit Butšasta ovat pöyristyttäviä: siviilien kiduttamista, raiskauksia. teloituksia, joukkohautoja.

    Ukrainan taistelua venäläishyökkääjiä vastaan on verrattu Suomen talvisotaan. Muuallakin kuin Suomessa.

    Aivan kuin Suomi talvisodassa, Ukrainakin puolustautuu ylivoimaiseksi arvioitua hyökkääjää vastaan yksinään.

    Talvisota oli yksi aihe myös Viron pääministerin Kaja Kallaksen haastattelussa Helsingin Sanomissa viime perjantaina. Vesa Sirénin haastattelema pääministeri vertasi Viron ja Suomen valintoja aikana, jolloin Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa jakoivat Eurooppaa etupiireihinsä. Tämä on suora lainaus Helsingin Sanomista, Kaja Kallas puhuu:

    "Todellisuudessa meihin kohdistuneet hirmuteot alkoivat, koska emme taistelleet. Te taistelitte, ja monet ihmiset kuolivat sodassa. Mutta uskon, että pelastitte enemmän ihmisiä, koska pystyitte säilyttämään itsenäisyytenne."

    Vaihtoehtoisessa historiakeskustelussa voidaan pohtia, mikä olisi ollut kehityskulku, jos jossakin tilanteessa olisi toimittu toisin kuin toimittiin. Esimerkiksi: Miten Suomen olisi käynyt, jos vuonna 1939 olisimme valinneet samoin kuin Baltian maat ja suostuneet Neuvostoliiton aluevaatimuksiin.

    Viro solmi Neuvostoliiton kanssa ystävyyssopimuksen, ja pian Viroon alkoi tulla neuvostojoukkoja. Viron neuvostomiehitys alkoi vuonna 1940.

    On helppo uskoa, että Neuvostoliiton vaatimuksiin suostumalla myös Suomi olisi menettänyt itsenäisyytensä.

    Suomi teki oikean turvallisuuspoliittisen ratkaisun vuonna 1939. Juuri niin kuin Kaja Kallas sanoo HS:ssa.

    Suomi on ison turvallisuusratkaisun edessä myös nyt, keväällä 2022. Oikean päätöksen tekeminen helpottuu huomattavasti, kun seuraa, mitä Ukrainassa tapahtuu.

    Kuvat Butšasta ovat kammottavia. Niiltä ei pidä sulkea silmiään. Karut kuvat Ukrainasta kertovat, miten Venäjä on valmis kohtelemaan rajanaapuriaan, joka on yksin.

  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.