Laman vai nousun merkit Yhdys sanoja
Suomen kieli on vaikeaa. Kirjoittamista kuitenkin helpottaa se, että on olemassa säännöt. Niitä valvoo kieli toimisto. Kieli toimisto valvoo, että Suomea kirjoitetaan kieli opin mukaan. Nimet pitää kirjoittaa Isolla alku kirjaimella. Alku kirjaimen jälkeen muut kirjaimet kirjoitetaan Pienellä. Suomen kielessä on myös paljon yhdys sanoja, kuten esimerkiksi TeliaSonera ja SanomaWSOY. Mainos miehet tietävät erityisesti, että kieli opin kanssa pitää olla tarkkana. Ollaan siis omassa kotona. Myös toimittajat ovat hyviä käyttämään kieltä. He kirjoittavat usein hyvin jouhevasti. Tästä tietää, että monilla on tärkeä ravi harrastus. Lehdissä ei ole enää paino virheitä, kun tietokone hoitaa oiko luvun. Tästäkään jutussa ei voi olla yhtään pino virhettä, koska tieto kone on tarkastanut ne.
Jokainen kaksikymmentä vuotta täyttänyt ihminen tässä maassa muistaa laman.
Suomi ajautui tilanteeseen, jonka laskuja maksellaan vieläkin. Yritykset alkoivat kaatua, korot nousivat taivaisiin, ihmiset menettivät työpaikkansa, valtio keikkui konkurssin partaalla...
Satakuntalainen lehti Lalli julkaisi tunnetun yritysjohtajan Tauno Matomäen haastattelun laman ollessa pahimmillaan. Matomäki ei yleensä harrasta mitään small talkia. Niinpä hän tokaisi lehdelle, että tällä menolla Suomi menee konkurssiin ja joutuu kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen.
Matomäen lausahdus ei ainakaan parantanut Suomen valtion rahatilannetta. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen sattui näet olemaan juuri samaan aikaan Tokiossa neuvottelemassa lainoista Suomen valtiolle.
Kun Viinanen tuli aamulla neuvottelupöytään, isännät viittasivat juuri Suomesta saamiinsa uusiin tietoihin. Kansainväliset uutistoimistot olivat tarttuneet Matomäen lausumaan tietoon siitä, että Suomi on joutumassa kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen yhdessä jonkin Keski-Afrikan tasavallan kanssa. Lainaneuvottelut saivat uuden käänteen.
Viinanen sai aiheen soittaa pääministeri Esko Aholle Helsinkiin. Viesti oli yhtä lyhyt kuin Matomäelläkin.
”Täällä Japanissakin luetaan Lallia.”
Mitä laman aikana sitten tapahtui. Suomen kansatuote eli bkt putosi huikeat 13 prosenttia. Vastaava oli tapahtunut vain sota-aikana, mutta silloin olivatkin vallalla poikkeusolot.
Mutta että rauhan rauhan aikana.
Viime lama oli todennäköisesti monen eri tekijän summa. Oli tehty itse isoja virheitä talouspolitiikassa. Sen lisäksi maailma muuttui ympärillämme ilman että me olimme voineet siihen mitenkään vaikuttaa.
Suomi oli leikkinyt kauan valuuttasuurvaltaa ja kieltäytynyt laskemasta valuuttansa arvoa. Keskuspankin pääjohtaja oli puhut nokka pystyssä siitä, että Suomi menee pää pystyssä Eurooppaan. Tätä nimitettiin vahvan markan politiikaksi.
Pankit tyrkyttivät yrityksille valuuttalainoja, koska korkotaso oli ulkomailla halvempi kuin Suomessa. Valuuttalainat aiottiin vapauttaa jopa yksityishenkilöiden käyttöön.
Pörssistä sai osakkeita, kun otti pankista lainaa niitä vastaan. Pörssikurssit nousivat pilviin ja Suomi sai joukon uusia optiomiljonäärejä.
Asuntojen hinnat hipoivat taivaita. Ihmiset vaihtoivat aina vain kalliimpaan asuntoon, koska rahoitus ei ollut ongelma. Pankeistahan sai rahaa.
Hyvin nopeasti kaikki muuttui. Tavaroiden kysyntä länsimarkkinoilla alkoi hyytyä. Itäinen suurvalta Neuvostoliitto, jonne oli viety noin viidennes Suomen viennistä, kaatui romahtaen. Suomen valuuttaa vastaan hyökättiin, koska se oli yksi Euroopan pienistä valuutoista. Korot nousivat yli 15 prosentin, eivätkä vain Suomessa. Ruotsissa keskuspankki nosti niin sanotun yliyön koron 500 prosenttiin.
Aivan oikein, luvussa ei ole painovirhettä.
Pienet valuutat, kuten Suomen markka, kaatuivat. Valuuttalainoja ottaneet yritykset totesivat nopeasti, että ne eivät selviytyisi lainojensa takaisinmaksuista. Idänkauppa ei enää vetänyt.
Suomen kansantuote romahti. Työttömyys kimposi 20 prosenttiin. Kaupungeissa oli lähiöitä, joissa valot eivät syttyneet aamuisin. Kukaan ei lähtenyt töihin.
Asuntojen hinnat sukelsivat pohjamutiin. Osakkeiden hinnat pörssissä putosivat kolmasosaan entisestään. Pörssikeinottelijat Pentti Kourin johdolla tekivät konkursseja. Suurkaupunkeihin syntyi leipäjonoja.
Kirpputorit kukoistivat, kun ihmisillä ei ollut varaa ostaa uusia vaatteita ja kenkiä. Opettajat pantiin pakkolomille, kun kunnilla ei ollut rahaa maksaa palkkoja.
Uskomatonta, että kaikki tämä voi tapahtua.
Entäs nyt. Onko meillä samoja tekijöitä ilmassa kuin silloin?
Ensinnäkin valuutta. Se on nyt vahvempi, kun on euro. Mutta myös euron ongelma on se, että se on liian kallis. Tilanne on kuitenkin helpompi kuin ennen.
Pörssi on käynyt kuumana, mutta tullut nopeasti alas. Sellaista kuplaa kuin 1990-luvun alussa, ei nyt kuitenkaan ole.
Länsikauppa vetää kohtuullisesti, samoin Kiina ja Intia. Ne alkavat kuitenkin hiipua, ja se vaikuttaa koko maailmaan. Yhdysvaltain rahakriisi tuntuu jo koko maailmassa.
Yritykset ovat paremmassa kunnossa kuin silloin. Ne kestävät lamaa sitkeämmin, koska niillä on enemmän rahaa kassassa.
Asuntojen hinnat ovat yhtä korkealla kuin ennen edellistä lamaa.
Neuvostoliittoa ei enää ole, sen sijaan on kasvava Venäjä. Se elää energiatulojensa varassa eikä ole köyhä eikä kipeä. Nyt se on ottamassa käyttöön puutullit. Seuraus on, että Suomessa jatketaan tehtaiden sulkemisia.
Joku sanoisi, että olemme nähneet tämän kaiken ennenkin.
Toisaalta, jos joudumme lamaan, emme taida olla siellä yksin. Onko parempi olla ongelmissa porukalla, onkin sitten jo toinen juttu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
