Lukijalta: Osuuskuntien tulisi voitonjaossaan ottaa vastuuta alueensa tulevaisuudesta

S-ryhmän kauppa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Me suomalaiset omistamme asiakasomistajina 90 prosenttia osuustoimintayrityksistä. On pieni ihme, että Suomen kärvistellessä syvissä kasvuvaikeuksissa osuustoimintajättimme tekevät huipputuloksia.

Hyvä niin, olen tyytyväinen, mutta kysyn: mikä on se suuri osuustoiminnan ”yhteishyvä”, jota toiminnan voitoilla tulee nyt edistää?

Suurista voitoista on koitunut myös ongelmia. Osuustoiminnan vuosikirjassa 2025 arvioidaan, että etenkin suurimmat osuuskunnat ovat lipuneet kauemmaksi jäsenistään ja että maakunnallisilla osuuskaupoilla ja pankeilla alkaa olla vaikeuksia keksiä sijoituskohteita jatkuvasti paisuville voitoilleen.

Professori Anu Puusa ja vuorineuvos Reijo Karhinen katsovat uudessa Osuustoiminta eksyksissä -kirjassaan, etteivät niiden jäsenomistajat käytä riittävän tehokkaasti valtaansa osuuskunnissa

Osuustoimintayritykset ovat omistajakuntansa kautta vahvasti sidoksissa toiminta-alueeseensa ja sen menestykseen. Niiden tulisi voittojensa jaossa ottaa vastuuta myös alueensa tulevaisuudesta.

Suomi on vuoden 2025 kansainvälisen innovaatioindeksin (WIPO) mukaan maailman seitsemänneksi innovatiivisin maa. Suomi huutaa kasvua. Siihen tarvitaan innovaatioita ja riskinottajia.

Yleinen valistusvirsi on, ettei maassa ole riittävästi rahaa. Rahaa on, mutta se on hajallaan eikä sen haltijoilla ole riskinottohalua eikä kykyä.

Osuustoimintayrityksillä olisi miljardivoitoista päättäessään tilaisuus nousta vaikuttavaksi innovaatioiden edistäjäksi perustamalla osuustoiminnallinen riskirahasto.

Osuustoimintayrityksien voitonjako on käytännössä yritysjohtajien ja yritysten suppean johtopiirin käsissä. Tuskin he sitä ilman omistajakunnasta tulevaa julkista keskustelua ja painetta muuttavat.

Kysynkin, eikö osuustoimintayhteisön kattojärjestö Pellervo-seura voisi tehdä periaatesuosituksen osuustoiminnan voitonjaosta. Se voisi olla esimerkiksi yksi kolmannes voitoista omiin investointeihin, yksi kolmannes asiakasomistajille ja yksi kolmannes riskirahastoon, yhteen tai kahteen.

Eikö se olisi myös ympäristönsä tulevaisuutta ajattelevien asiakasomistajien etu?

Juhani Kivelä

kahden osuuskunnan asiakasomistaja

entinen vm:n alivaltiosihteeri