Oi niitä aikoja

Piirros: Stiina Hovi 

Kontro

Muistatteko vielä aikaa, jolloin Suomessa oli läänit. Läänejä oli monenlaista, kun läänille pääsi tai joutui, voi olla kysymys milloin sairaalasta, milloin vankilasta.

Jokainen tiesi kuitenkin mikä on lääni ja millainen herra on maaherra. Iso herrahan maaherra oli. Systeemi oli kuitenkin aivan liian vanhanaikainen, jotta se voisi toimia nykyisessä monimutkaisessa maailmassa.

Oli siis paikallaan, että läänit korvattiin aveilla ja elyillä. Jo virastojen nimi kertoo, mistä on kysymys. Aveista saa tietenkin avisuoritteita ja elyistä elypalveluja. Näillä selviääkin jo pitkälle.

Aveja on vähemmän kuin elyjä. Ennen kuin kansalainen voi saada avista avisuoritteen, pitää tietää, käsitelläänkö asia Itä-, Länsi- ja Sisä- vaiko kenties Pohjois-Suomen avissa. Elyjä on paljon enemmän ja niinpä kansalaisen kannattaa suosia elyjä, koska ely yleensä sijaitsee lähempänä.

Mitä elyt ja avit tekevät, ei nyt ole niin tärkeää. Niitä tarvitaan vain, jos aiot rakentaa vaikkapa navetan. Nykyisinhän pitää saada lupa joka asiaan. Kun tekniikka on tullut ihmisen avuksi, tällainen lupapäätöskin on pelkkä läpihuutojuttu.

Kenenkään ei tarvitse odotella enempää kuin korkeintaan puoli vuotta, niin jopas kielteinen päätös kolahtaa postilaatikkoon. Päätöksessä sanotaan, että navettaa ei voida rakentaa sille kylälle, koska siellä on jo navetta. Päätöksen hinta on tuhatseitsemänsataa euroa ja risat. Tulosalueyksikön ohjaus- ja neuvontapalvelu kiittää. Seuraava hakemus.

Tämä jos mikä on tehokkuutta. Siinä saa verovaroilleen vastiketta.

Myös monet muut virastot ovat muuttaneet nimensä sellaisiksi, että niistä näkee heti mitä ne tekevät.

Aikoinaan piti miettiä tosissaan, mitä tarkoittaa posti. Postihan viittasi postillaan, jolla on lähinnä raamatullinen merkitys. Mutta kun posti kantoi kaikenlaista, piti keksiä laitokselle uusi parempi nimi.

Nyt meillä ei ole enää postia vaan on Itella. Se on käytännöllinen ja kertoo heti, mistä on kysymys. Itella kulkee ja Kusti polkee. Missä on lähin Itella, kyselee turisti. Saisinko yhden 60 sentin merkin itellakorttiin. Paljonko tämä itellapaketti mahtaa maksaa? Tuttuja kysymyksiä kaikki ja niin selkeitä.

Paljon on saatu parannusta aikaan myös viranomaispuolella. Aikoinaan oli hankalaa, kun poliisi otti rosvoja kiinni ja laittoi linnaan eikä kukaan oikein tiennyt mistä on kysymys.

Nyt asiaa on selkeytetty siten, että lakia rikkoneet joutuvat rikosseuraamuslaitoksen aluejohtajan johtamaan yhdyskuntaseuraamustoimiston asiakkaiksi. Asia on selvä kuin pläkki ja siitä selviää, että ei päässyt Arska ehdollisella kun myi taas huonoa brenkkua ylihintaan.

Autoilijat puhuvat vielä vanhasta muistista teeveehoosta, mikä on ihan vanhanaikaista. Nykyisin tiet jättää korjaamatta Destia. Sen nimi tulee sanasta destiny, mikä tarkoittaa kohtaloa. Olet siis kohtalon oma, jos satut ajamaan päätiellä kuoppaan ja auto menee lunastukseen.

Monta muutakin selkokielistä uudistusta on viime vuosina tehty. On palmioita, trafeja, eviroita, eteroita, maveja, altioita, governioita, motivoita ja solidiumeja. Kaikkien niiden hyvä puoli on, että niistä heti näkee mistä ne ovat.

Toisaalta, eivät vain nimet tule entistä selkeämmäksi. Nykyisin kaikista asioista pääsee jyvälle helpommin kuin ennen.

Kun ennen sanottiin, että valtion kassa on tyhjä ja sinne pitää saada rahaa, oli teksti tietysti kaikkea muuta kuin selvää. Nyt ministeri kertoo, miten rakenteellinen kestävyysvaje kehittyy lähivuosina rahoitusmarkkinainstrumenttien oikealla allokaatiolla väestön ikärakenteen muuttumisen seurauksena siten, että innovaatiopolitiikan prosessit generoivat uutta kasvua.

Näin siis monimutkainenkin asia kuvataan ymmärrettävällä tavalla selkokielellä.

Kaikesta uudistustyöstä huolimatta on edelleen eräitä asioita, joita kutsutaan vanhoilla nimillä. Viinakauppa on jatkuvasti Alko ja junaliikennettä harjoittava laitos VR. Uudistustyötä täytyy siis jatkaa.

Julistammekin nyt kilpailun siitä, miten näiden laitosten nimet saataisiin vastaamaan nykytodellisuutta. Ehdotukset voi lähettää suoraan tämän lehden toimitukseen, josta ne lähetetään suomen kielen tutkijoille, jos sellaisia vielä on.