Kahvipöydän klassikko tulee taas

Sirpa Laitinen, Kati Koskela, Anna Muikku ja Satu Kankaanpää esittelevät yhden illan aikaansaannoksia. 

Lahden Marttalaan on koleana kevätpäivänä kokoontunut tusinan naisen porukka kolmikymppisistä seitsenkymppisiin. Kaikki haluavat oppia tekemään voileipäkakun.

Kotitalousasiantuntija Kati Koskelalla Itä-Hämeen Martoista on tällä viikolla vedettävänä kaksi voileipäkakkukurssia. Seuraavana iltana on yksityinen tilauskurssi, mutta tämäniltainen kurssi on avoin kaikille.

Ennen kuin päästään kakkujen tekoon, Koskela kertaa teoriaa: miten kakku kootaan, kostutetaan, täytetään ja koristellaan.

”Lapset leikkii legoilla, me leivillä. Voileipäkakku pysyy koossa legotekniikalla”, Koskela opastaa.

”Jos olette tehneet voileipäkakkuja 70-luvulla, niin silloin käytettiin sulatejuustoa, kinkkua ja maksapasteijaa. Mieheni isomummo halusi jopa, että väliin pannaan reilusti voita. Niistä ajoista on tultu eteenpäin ja vaihtoehtoja on nyt valtavasti.”

Moni pitää koristelua voileipäkakun hankalimpana vaiheena. Koskela rauhoittelee. Tänään tehdään rentoja kakkuja, pöyhkeitä ja kevyitä.

”Jos tuntuu haasteelliselta, tee toisin. Ei mitään säntillistä piiperrystä!”

Sen verran sääntöjä Koskela antaa, että kakun koristeen on hyvä ilmentää, mitä sisällä on. Esimerkiksi katkaravut kakun päällä kertovat, että kyseessä on kalatäytteinen kakku.

Lisäksi koristeiden on hyvä olla pienikokoisia, jotta kakkua on helppo leikata.

Entä paljonko kakkua pitää varata henkeä kohti? Yleissääntönä pidetään sataa grammaa, mutta siihen ei voi suoraan tuijottaa. Ovatko vieraat isoja miehiä vai pieniä naisia? Mitä muuta tarjottavaa on?

Liian hyvää kakkua täytyy varata enemmän, ja jos panee tarjolle monta erilaista kakkua, niitä menee enemmän kuin jos olisi vain yhtä sorttia, sillä vieraat haluavat maistaa jokaista.

Kohta päästään harjoittelemaan. Porukka jaetaan neljään 2–3 hengen ryhmään, ja jokainen ryhmä tekee yhden kakun. Lopuksi herkutellaan.

Kurssilaisista monella on jo tiedossa juhlat, joihin haluaa tehdä voileipäkakun.

Satu Kankaanpää tuli kurssille äitinsä kanssa. Hän saa vauvan syksyllä ja haaveilee tarjoavansa ristiäisissä voileipäkakkua.

Anna Muikku on tehnyt voileipäkakkuja aiemminkin. ”Mutta ne oli sellaisia rumia. Isoveli tykkäsi ihan hirveästi voileipäkakusta ja söi kakun jo ennen kuin ehdin koristella.” Nyt Anna aikoo tehdä kunnon kakun poikansa nelivuotissynttäreille.

Katriina Lydmanin pojan anoppi tekee ihania täytekakkuja, joten Kati haluaisi nyt eläkeläisenä oppia voileipäkakkumestariksi.

Kati Koskela on suunnitellut iltaa varten perhoskakun savulohitäytteellä, neliönmuotoisen kreikkalaisen broilerikakun, perinteisen kinkkukakun ja punajuuri-fetakakun.

Kaikki kakut kootaan valmiiksi paloitelluista vuokaleivistä, tummista ja vaaleista. Leipomoista voi tilata myös pitkittäin leikattuja vuokaleipiä, mutta vuokaleipäviipaleista saa helposti ja näppärästi pehmeän kakun, jos kakku vaikkapa halutaan syödä samana päivänä niin kuin tänään tehdään.

Hyvä kakun korkeus on 3–5 leipäkerrosta. Kakun kostutukseen tarvitaan lientä noin 1–1 1/2 dl sen mukaan, kuinka tuoretta leipä on ja miten kosteat täytteet ovat.

Kakkuun laitetaan täytettä noin sata grammaa yhteen väliin. Kahtakin täytettä voi käyttää, mutta kalaa ja lihaa ei kannata yhdistää samaan kakkuun.

Valmiit salaatit, kuten peruna-, italian-, kurkku- ja sienisalaatti, nopeuttavat kakun tekoa.

Esiliinat eteen ja leipien kimppuun. Ryhmät ahertavat reilun tunnin verran, ja Kati Koskela kiertää opastamassa ja antamassa vinkkejä.

”Jotta neliönmallinen kakku ei notkahda kulmista, kannattaa laittaa pienet tukileipäpalat kerrosten väliin.”

”Jos laitatte herneenversot sivuille pitkittäin, niin leikkaaminen on hankalaa. Pankaa ne pystyyn.”

”Perhosen siivissä munaviipaleet levällään ovat kauniit.”

Valmiit kakut kiikutetaan kahvipöytään. Nopeimmat jakavat jo kakkujen kuvia somessa.

Eihän tämä mitään rakettitiedettä ollutkaan, joku toteaa, ja kaikki ilmoittavat, että uskaltavat nyt kokeilla kakun tekoa kotonakin. ”Täällä sai hyviä niksejä.”