Tuleeko huomenna pouta?
Säätietous on tiivistynyt kansan suussa naseviksi sanonnoiksi ja muistisäännöiksi. Monet niistä ovat yhä käyttökelpoisia.
Suomessa on valtavasti säähän liittyviä sanontoja. Syitä ei tarvitse etsiä kauan. Elanto, työskentelyolosuhteet ja esimerkiksi vesilläliikkuminen olivat riippuvaisia säistä, jotka ovat meillä kovin vaihtelevia. Niinpä säitä on yritetty ennustaa erilaisista ennusmerkeistä. Parhaiten osuvat kohdalleen taivaan merkeistä luetut lähitulevaisuuden ennusteet.
Tällainen on esimerkiksi sanonta ”iltarusko poudan nostaa, aamurusko paidan kastaa”. Se tunnetaan useina erilaisina versioina.
Tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna Ilmatieteenlaitokselta löytää muistisäännölle selityksen matalapaineiden liikkeistä.
”Suomessa matalapaineet tulevat yleensä lännestä ja niiden välissä olevat selkeät korkeapaineen selänteet kulkevat ylitsemme itään”, Nevanlinna selvittää. ”Iltarusko merkitsee, että matalapaine mahdollisine sateineen on siirtynyt pääosin idän puolelle ja läntinen taivas on illalla pilvetön. Jos taas aamulla lännestä on tulossa sadepilvien alue, nousevan auringon puolella idässä on vielä selkeää ja aamun rusotusta on havaittavissa.”
Myös savun käyttäytymistä tarkkailemalla on saatu tietoa tulevasta säästä. ”Kun savu painuu maata kohti, tulee huono sää”, sanottiin. Kohtisuoraan ylös nouseva savu ennakoi lämmintä ja aurinkoista säätä. Tässä on Nevanlinnan mukaan perää.
”Saderintaman lähestyessä ilmavirtauksien liike alhaalta ylöspäin vähenee, jolloin savut piipuista painuvat alaspäin. Savujen noustessa ylös korkeapaine on päällä ja ilman pystysuorat liikkeet lisääntyvät, mikä nostaa savuja ylöspäin.”
Samaan ilmiöön liittyy Nevanlinnan mukaan sääntö ”jos pääskyt lentävät matalalla, tulee sade”. Pääskyt lentävät siellä missä on hyönteisiä. Korkeapaine ja lämmin sää nostaa kevyet hyönteiset ylös, matalapaine painaa ne alas.
Sanonnassa ”sateeksi päivä sierii, poudaksi kuu kehii” puhutaan auringon ja kuun ympärille muodostuvasta halorenkaasta. Tämä sääntö ei Nevanlinnan mukaan päde, sillä rengas voi ennakoida voimistunutta matalapainetoimintaa ja sadetta. Toisaalta myös pitkä pouta tai helle pitää ilman autereisena, jolloin myös syntyy halorenkaita.
Länsituuli taivaan luutii?
Tuulen suunnasta voi lukea yhtä ja toista. Sanonnan ”ei kaakko kauan satamatta tuule” Nevanlinna kytkee matalapaineen liikkeeseen.
”Kun matalapaine lähestyy lännestä, tuulee yleensä kaakosta tai etelästä. Tilanne muuttuu nopeasti, kun matalapaine on päällä”, Nevanlinna selvittää. Matalapainetta ennakoivat myös jalaspilvet, joista vanha kansa on riimitellyt: ”Pilvet niin kuin sukset avaa sateen ukset.”
Matalapaineen mentyä ohi tuuli kääntyy länteen tai luoteeseen ja taivas selkenee. ”Länsituuli taivaan luutii” toimii varsin usein.
Sanonnassa ”etelästä isot sateet, pohjoisesta pitkät poudat” on myös perää.
”Etelästä tulevat sadealueet etenevät yleensä hitaasti ja kestävät kauan. Pohjoisesta taas tulee yleensä kylmää arktista ilmaa, joka on kuivaa ja vähäsateista siis. Pouta on silloin todennäköisempi säätilanne.”
Kuitenkaan edes lyhyen aikavälin sanontoihin ei voi täysin luottaa. Vaikka esimerkiksi matalapaineiden liikkeet noudattavat yleensä samaa logikkaa, sää ei toimi koneen tavoin. Siksi sanontojen yhteydessä on syytä puhua todennäköisyyksistä.
Helmikuusta heinäkuun säitä?
Vanhan pohjoismaisen käsityksen mukaan vuosi jakautui kahteen osaan, jotka vastasivat sääsuhteiltaan toisiaan. Siis siihen tapaan, että ”kirkas ja kylmä tammikuu tietää poutaista kesää” tai ”mitä säätä Heikin (19.1.) päivänä, sitä Jaakon (25.7.) päivänä”.
Myös kuun kierrosta etsittiin säiden säännönmukaisuuksia. Vielä 1800-luvun lopulla almanakkoihin oli laadittu sääennusteet 19 vuoden sykleissä, joka on kuun astronomisen perusjakso. Kuu on 19 vuoden välein aina samaan aikaan vuodesta samalla kohtaa taivasta. Nevanlinna sanoo menneiden vuosisatojen tietäjien luulleen, että säät noudattivat kuun kiertosykliä.
”Nämä pidemmän ajan ennusteet eivät pidä alkuunkaan paikkansa”, Nevanlinna kuittaa.
”Sääntöjä on tutkittu Ilmatieteen laitoksen ilmastotilastoista eikä mitään yhteensopivuutta ole löytynyt. Edes tämän päivän huippumeteorologia ei pysty juuri millään todennäköisyydellä sanomaan esimerkiksi helmikuun säätilan perusteella, mitä säissä tulee tapahtumaan seuraavan heinäkuun aikana.”
Samaan kategoriaan menevät etanat, mateen maksat ja kahvinporot.
Meteorologin näkökulmasta ilmakehä on monimutkainen ja kaoottinen systeemi, jonka ennustettavuus heikkenee nopeasti arvauksen tasolle, kun ennustusaika kasvaa. Niinpä ”usva uunna vuonna” ei suinkaan merkitse hallaa heinäkuussa eikä helle helluntaina ”pakkasta Paavalina” (25.1.), vaikka sanonnat rimmaavatkin kivasti. Juuri kielen iskevyys – esimerkiksi alkusointu ja kalevalamitta – on monien sanontojen pitkän iän salaisuus.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
