Näin onnistut

Männyt: Kylvetään keväällä tai syksyllä. Ennen kylvöä siemeniä on hyvä liottaa vedessä 1–2 vuorokautta.

Kuuset: Melko helppo lisätä siemenistä, toisin kuin monet muut havupuut. Kylvetään ruukkuihin myöhään syksyllä siemenien kypsyttyä. Jos maa on roudassa, pidetään ruukkuja talven yli kellarissa.

Pihdat: Kerääminen on helpointa siemensadon kypsyttyä kevättalvella, mutta siemen säilyy syksyyn. Keräämispaikaksi kannattaa valita alue, jossa kasvaa monia saman lajin yksilöitä, sillä eri pihdat risteytyvät keskenään. Liotetaan ennen kylvöä 2 vrk ajan.

Lehmukset, vaahterat ja jalavat: Siemenet kylvetään syksyllä ennen pakkasten tuloa. Itävät yleensä hyvin. Itämistä varmentaa, jos siemeniä liotetaan ennen kylvöä vajaan vuorokauden ajan huoneenlämpöisessä vedessä.

Koivut, lepät: Helppoja siemenlisättäviä. Kylvetään syksyllä mullan pintaan tai peitetään vain ohuesti hiekalla. Erikoismuotojen, kuten visakoivun tai sulkaharmaalepän, ominaisuudet eivät periydy kaikkiin siementaimiin.

Pihlajat, tuomet ja selja: Marjoja ympäröivä hedelmäliha poistetaan ennen kylvöä mahdollisimman tarkasti. Puhdistusvaiheessa auttaa 1-2 vuorokauden liotus vedessä. Osa erikoisemmista pihlajista saattaa itää useamman vuoden kuluttua.

Tammi, hevoskastanja: Siemenet menettävät nopeasti itävyytensä, joten ne on kylvettävä pian sadon kypsyttyä. Pähkinät ja terhot kylvetään maahan 2 sentin syvyyteen tai syvään ruukkuun, jossa pitkä paalujuuri mahtuu kasvamaan. Suojattava talveksi jyrsijöiltä.

Kultasade: Siemenet lämpökäsitellään ennen syyskylvöä kaatamalla niiden päälle 80-asteista vettä, joka saa vaikuttaa kunnes vesi on jäähtynyt. Tämän jälkeen kylvö ruukkuihin tai maahan ulos. Ilman lämpökäsittelyä siemenen itämiseen kuluu useampi vuosi.